”kotimaani on maapallo”
Toisinaan ystävät jäävät elämänmuutosten jalkoihin, ja toisinaan ystävät itse lähtevät elämänmuutosten matkaan.
Vietimme sunnuntaina rakkaan ystäväporukan kesken ”läksäreitä” kotibrunssin merkeissä, sillä yksi joukostamme muuttaa tänään Berliiniin. Vaikka eiväthän kyseessä tietenkään olleet läksärit, sillä jokainen meistä haluaa pikimmiten moikkaamaan ystäväämme uuteen kotikaupunkiin. Onneksi on myös Skype, Facebook-keskustelut ja tekstiviestit, jotka auttavat pahinta ikävää.
Itse olen äärettömän onnellinen ystäväni puolesta. Ihailen hänen rohkeuttaan ja päättäväisyyttään astua uudelle polulle. Olen myös onnellinen, että hän on löytänyt paikan, joka tuntuu kodilta – paikan, jonne hänen sydämensä kuuluu.
Hesarissa oli reilu viikko sitten artikkeli, jossa 70-luvulla Iranista Suomeen muuttanut Melody Karvonen kertoi Suomeen sopeutumisestaan ja maahanmuuttajiiin liittyvistä asenneongelmista. Tekstistä nousi erityisesti yksi kommentti, joka kiinnitti huomioni:
”Minun synnyinmaani on Iran, ja rakastan sitä. Asuinmaani on Suomi, ja rakastan sitäkin. Mutta kotimaani on maapallo.”
Se oli mielestäni kaunis ajatus. Itse rakastan Helsinkiä, enkä tällä hetkellä haluaisi asua missään muualla. Silti haluan pitää mieleni avoimena – kuka tietää, mistä löydän itseni muutaman vuoden päästä?
Maisemanvaihto avartaa aina mieltä. Uusiin kulttuureihin tutustuminen ja niiden omaksuminen, tutuista kuvioista poikkeaminen ja itsensä haastaminen kasvattavat ihmisenä. Samalla, kun oppii uusia asioita toisten ihmisten elämäntavoista, oppii myös itsestään.
En voisi kuvitella ystävälleni parempaa kotikaupunkia kuin vilkkaan ja urbaanin mutta rennon Berliinin. Toivotan onnea uuteen kotiin, kuten myös rakkautta ja menestystä ♡
Kuvassa kesäinen Berliini, jonne omatkin ajatukseni ovat karkailleet viime aikoina yhä useammin. Ehkä keväältä tai kesältä löytyisikin viikonloppu, jolloin ehtisin piipahtaa visiitille ystäväni luokse!