UUDENVUODENLUPAUKSET, JOITA EN TEHNYT
Teen joka vuosi uudenvuodenlupauksia, joista en kerro kenellekään.
En ole sitä ihmistyyppiä, joka menee äärimmäisyyksiin. En usko asioiden kieltämiseen itseltään tai tiukkoihin pakotteisiin. Ne nimittäin johtavat aivan liian usein juuri vastakkaiseen lopputulokseen: repsahdukseen. Omasta mielestäni elämänmuutos lähtee aina ilosta ja omasta halusta muuttaa asioita itsensä takia, ei muiden.
Toinen syy lupauksien tekemättömyyteen on se, että loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen elämääni. No niin, kuulostaapa hölmöltä! Mutta totta se on: syön jo nyt mielestäni terveellisesti mutta osaan myös nauttia elämästä (nimimerkki Thaimaassa jokainen aamu alkaa pannareilla), liikun säännöllisesti ja nautin harrastuksistani, pyrin lukemaan yhden kirjan kuukaudessa, tapaan ystäviäni ja rakastan työtäni.
Totta kai asiat voisi aina tehdä paremmin. Syödä vielä vähän terveellisemmin, liikkua vähän aktiivisemmin, lukea vähän enemmän, olla vähän sosiaalisempi. Oh well – nobody’s perfect, kuten Osgood totesi Some Like It Hot -elokuvassa.
Oikeastaan uudenvuodenlupaukseni ovatkin lupauksia, joita en tehnyt – mutta monesti vuoden aikana noudatin. Tällä kertaa uskaltaudun paljastamaan nämä lupauksettomat lupaukseni teillekin:
Syön enemmän kasvis- ja vegaaniruokaa. Tämä on melko helppo nakki, sillä en ole syönyt kanaa puoleentoista vuoteen ja viime syksynä jätin possun ja naudan lautaseltani. En kaipaa lihaa, mutta kalaa ja joitakin maitotuotteita kyllä. Veganuary sujui kivasti, mutta tiesin jo sen aloittaessani, etten tule heittäytymään kokonaan vegaaniksi. Pääsääntöni ruokavalion suhteen onkin tämä: arkena kasvis- ja vegaaniruokaa, viikonloppuisin ja matkoilla voi ottaa rennommin.
Teen enemmän ruokaa itse. Tämä lupaus voisi olla hyvä kirjoittaakin jääkaapin oveen: liian usein arkiruokailut tuntuvat luisuvan minuutissa pilkottuihin kasviksiin ja lisukkeisiin. Tykkään kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä ja rakastan leipomista. Etenkin vegaaniruokavalion omaksuminen vaatii aluksi pientä aivojumppaa kokkailujen suhteen. Siksi tuleva vuosi onkin hyvää aikaa uusille ruokakokeiluille, joista parhaimmista voin vinkata myös täällä.
Juoksen puolimaratonin. Olen lykännyt tätä asiaa jo niin pitkään, että tänä vuonna minun on pakko voittaa itseni. Kyse ei ole siitä, ettenkö pystyisi juoksemaan puolimaratonia – juoksen säännöllisesti, kunto ei ole ongelma. Ongelma on pääni sisällä: kilpailunhalu sekä itsensä luuseriksi tuntemisen pelko ovat jarruttaneet puolimaratonille lähtöä. Tosiasia kuitenkin on, että juoksulenkilläkin vastaan tulee aina tyyppejä, jotka juoksevat sinua nopeammin, mutta myös niitä, joita nopeammin sinä juokset. Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa, ja huomasin, että siellä oli ihanan rento ilmapiiri. Samalla fiiliksellä voin yhtä hyvin lähteä kokeilemaan puolimaratonia.
Asioita, joita en lupaa:
…että luopuisin kokonaan suklaasta! Tämä siksi, että syön suurimmaksi osaksi raakasuklaata – ja sehän on oikeastaan terveellistä, eikö?
…että pukeutuisin aina järkevästi. Kulta, tiedän, että inhoat äitifarkkujani ja jättipipoani, mutta joskus on ihanaa hassutella.
…että rajoittaisin some-käyttöni 10 minuuttiin päivässä. Not gonna happen, niin trendikästä kuin se onkin! Some-paastot ovat ajoittain paikallaan, mutta kun työskentelee sosiaalisen median parissa, on some kuin toinen elämä – niin hyvässä kuin pahassa.
lue myös:
FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST