melkein valmis

Miten ihanan laiska, toimeton, suorastaan rentouttava viikko. 

Olen nauttinut täysillä kesän ainoista lomapäivistäni. Kerännyt pisamia nenänvarteeni, juonut kahvia terassilla myhäillen aurinkolasieni takana, haahuillut pitkin keskustan katuja, tunnelmoinut ystäväni häitä ja tulevia kaason tehtäviäni, kuvaillut ja hölmöillyt toisen ystäväni kanssa, lukenut kirjaa ja lehtiä, ollut tekemättä yhtään mitään.

Samalla olen odottanut. Odottanut. Ja odottanut.

Tänään sain vihdoinkin viimeisen kurssiarviointini ja näin ollen opiskeluni päätökseen. Kaksi viikkoa, ja minulla on kädessäni paperi, jonka saamista olen odottanut kolme vuotta. Paperin, joka todistaa, että kyllä
– minä osaan, minä olen valmis.

Valmis siirtymään eteenpäin. Ensi maanantaina aloitan unelmieni kesäduunin, unelmieni työpaikalla. Olen mielettömän kiitollinen saamastani mahdollisuudesta sekä innoissani tulevasta kesästä ja kaikista ihanista uusista ihmisistä, joihin tulen tutustumaan! Innoissani ja onnellinen kaikista niistä jutuista, joita pääsen kirjoittamaan. Tarinoista, joita pääsen kuulemaan ja kertomaan.

Tosiasiahan on kuitenkin se, että täysin valmista minusta ei tule koskaan. Ja se onkin koko jutun hienous: aina löytyy uutta opiskeltavaa, tutkittavaa, pengottavaa, kirjoitettavaa. Aina löytyy uusia tarinoita, ilmiöitä ja ihmisiä. Aina löytyy uusia tapoja kertoa tarinoita. Aina voi kehittyä, ja tulla paremmaksi.

Haistan kesän, tuoreet mansikat, lasissa kuplivan kuoharin ja mangojäätelön. Ilon, jännityksen, onnen
– uuden alun.

Vitsit, miten vatsanpohjassa kipristelee!

bloglovin / instagram / pinterest

Kuva: Eveliina Linkoheimo