elämää suurempi laskiaispulla
Vaikka laskiainen meni jo, haluan vielä hehkuttaa teille viikonloppuna syömääni laskiaispullaa.
Se kun oli täydellinen.
Café Esplanad, lauantaiaamupäivä. Ulkona kadulla tuuli lennättää vesipisaroita kasvoille, sisällä on turvallisen lämmin. Saavumme kahvilaan päivän lehti mukanamme, tarkoituksena jakaa kakkupala puoliksi – Espan leivokset kun ovat tunnetusti valtavia.
Siinä ne sitten olivat, kauniisti riviin aseteltuina. Oli mantelimassaa, oli hilloa. Oli kermavaahtoa, niin paljon, että se huojui jo lähes uhkaavasti mehevän pullan päällä.
Eihän siinä muu auttanut, kuin tilata kaksi laskiaispullaa, hillolla tietysti.
Se oli ihana aamupäivä. Kerrankin sai syödä herkkua vielä neljännenkin teekupillisen kanssa. Kermavaahto tarttui miehen nenänpäähän, enkä itsekään onnistunut nauttimaan leivosta täysin sotkematta. Siinä hetkessä ei ollut kiire minnekään.
Tuskin pystyn enää syömään laskiaispullaa missään muualla. Se pulla oli oikeasti elämää suurempi. The one.
Nyt voin todella sanoa syöneeni oikean laskiaispullan.