kengissä kelpaa vain paras
Osaan olla aika nipo joissain asioissa.
Erityisen tarkka olen, kun tulee kyse vaatteista – niiden täytyy olla just eikä melkein, sillä a) en halua täyttää kaappejani turhalla tavaralla b) haluan, että minulla on aina hyvä fiilis ne päälle pukiessani.
Siksi olinkin hieman vaikeana, kun pari viikkoa sitten kannoin kotiin Clarksin upouudet nilkkurit. Kaupassa kävelin kengät jalassani, tunnustelin, peilailin, pähkäilin pitkään. Lopulta päädyin ottamaan ne, sillä ne olivat parhaimmat, jotka olin löytänyt.
Kotona vedin kengät uudelleen jalkaani. Vääntelin ja kääntelin. Nilkkurit näyttivät todella hyviltä, eikä niissä ollut oikeastaan mitään moitteen sijaa. Mutta.
Mielessäni kummitteli ajatus, että kengät voisivat näyttää vielä paremmilta.
poolo H&M // hame Gant // kengät Vagabond // korvakorut Glitter // sormukset H&M
Kenkien palautusaika oli mennyt jo melkein umpeen, kun päätin vapaapäivänä lähteä vielä kerran katsastamaan keskustan kenkätarjonnan. Saattoihan olla, että etsinnöistäni huolimatta olin missanut jotakin, kävellyt kirjaimellisesti onneni ohitse.
Speksini täydellisten syysnilkkureiden suhteen olivat selkeät. Niissä piti olla piikkiterävä kärki, ei hitustakaan pyöreä. Niiden piti olla mustaa nahkaa, mieluusti hieman kiiltävät. Kunnon korot, mutta sellaiset, joilla on mukava kävellä koko päivä kaupungilla.
Silmäilin useiden liikkeiden kenkävalikoimia, mutten löytänyt etsimääni. Odotukseni eivät olleet erityisen korkealla, olinhan käynyt kaupat lävitse jo kerran.
Olisihan se pitänyt arvata: lopulta kuvitelmieni mukaiset syyskengät löytyivät Vagabondilta. Ne olivat juuri sellaiset, kuin olin toivonut! Tarkemmin asiaa ajateltuani tajusin, että Vagabond ei ole pettänyt minua koskaan: merkin kengät istuvat aina jalkaani napakasti kuin hansikas, ja tuntuvat aamutossuilta. Niinpä heitin hyvästit Clarksin kengille – joku toinen saa niistä itselleen ne täydelliset syyskengät.
Kengissä kelpaa vain paras, ajattelin, kun vedin upouudet ihanuudet sunnuntaina jalkaani. Sama filosofia taitaa koskea lopulta aika montaa asiaa – elämä on aivan liian lyhyt asioille, jotka eivät saa vatsanpohjaa kipristelemään.