kiilan lauantaibrunssi jättää toivomisen varaa
Jos voisin, kävisin joka viikonloppu brunssilla.
Olen aina rakastanut hotelliaamiaisia. Mikään ei tuo parempaa lomafiilistä kuin valmiiseen pöytään istuutuminen, jonka herkut joku toinen on valmistanut puolestasi. Muita hotelliaamiaisen plussia ovat ihana kiireettömyyden tuntu ja se, ettei joudu itse tiskaamaan astioita.
Brunssi on arjen hotelliaamiainen. Pitkän, työntäyteisen viikon jälkeen on ihanaa istahtaa aamiaiselle hyvän ystävän kanssa ja viettää parin tunnin ”lomahetki” brunssin äärellä.
Tapasimme Jennin kanssa ennen puoli yhtätoista ja suuntasimme esimmäisenä Kalevankadun SIS. Deli + Caféen. Olen aina tykännyt kahvilan luonnonmukaisista tuotteista, ja siksi ajattelin, että olisi ihanaa testata Delin aamiaistarjonta. Harmiksemme kahvila oli kuitenkin sisään astuessamme niin täynnä, ettemme saaneet itsellemme mieleistä pöytää.
Nälkäisinä siirryimme kadulla eteenpäin. Muistelin lukeneeni joskus kehuja Kiilasta, joten päädyimme sisälle ravintolaan. Koska lauantaibrunssin 17,50 euron hinta ei huimannut päätä, istuuduimme tyytyväisenä odottamaan kello yhdentoista kattausta.
Salaattipöydässä riitti valinnanvaraa, mutta se oli huomattavasti suppeampi esimerkiksi Kallion Sandron brunssiin verrattuna. Suosikeiksini valikoituivat raikas kurkkusalaatti, sinapilla höystetyt kananmunat ja ihanan pehmeä kasvispiirakka.
Tarjolla oli myös kiitettävä valikoima tuoreita hedelmiä: monet perusbrunssit tarjoavat vain omenia ja appelsiinia, mutta Kiilan pöydästä löytyi appelsiinien lisäksi kolmea eri melonia sekä viinirypäleitä.
Kaiken kaikkiaan brunssissa ei ollut mitään valittamisen varaa: oli salaatteja, tuoreita hedelmiä, lämpimiä ruokia (nakkeja, lihapullia, munakasta, sipulirenkaita, nuudelia), leipiä, croissantteja, leikkeleitä ja juustoa, jogurttia, mysliä, marjoja, hilloja ja erilaisilla makeilla herkuilla (tuulihattuja, vaahtokarkkeja, vadelma- ja porkkanakakkua, kermavaahtoa) varustettu jälkiruokapöytä.
Silti minulle jäi jotenkin mitäänsanomaton olo Kiilan brunssista.
En kokenut suuria wow-efektejä. Kaikki oli perushyvää, mutta brunssista puuttui se jokin, kokonaisuus oli sekava. Jäin kaipaamaan selvennystä siihen, mikä on juuri Kiilan oma tyyli ja tavaramerkki ruoan suhteen.
Brunssi on kuitenkin aina brunssi, enkä ole vielä koskaan ollut täysin tyytymätön saamaani. Vaikka Kiilan brunssi jätti toivomisen varaa persoonallisuuden suhteen, tunnelma ravintolassa oli leppoisa ja miellyttävä.
Niinpä poistuimme paikalta hymyssäsuin – ja vatsat täynnä.