lempikesäkahvila meren rannassa – birgitta hernesaari
Ensimmäinen viikko uusissa töissä on kulunut niin vauhdikkaasti, etten ole malttanut istahtaa koneen äärelle enää kotona. Uusien asioiden opettelu vaatii myös aina veronsa, ja olenkin nukahtanut jo aikaisin illalla.
Viime sunnuntaina kahvittelimme pitkään ja hartaasti ihanassa Birgittassa Hernesaarenrannassa. Kävin kesäkahvilassa ensimmäisen kerran viime vuonna, ja ihastuin heti rakennuksen korkeisiin lasiseiniin ja isoon terassiin, jolla kelpaa nauttia auringosta vaikka koko päivä.
Koska tuuli puhalsi navakasti mereltä, päädyimme kuitenkin tällä kertaa sisätiloihin lukemaan kaikessa rauhassa päivän lehdet. Yhdentoista aikoihin Birgittassa oli vielä kohtuullisen hiljaista, eikä jonoa ollut nimeksikään (toisin kuin alla olevassa kuvassa, lähtiessämme muutamaa tuntia myöhemmin).
Tutustuimme rauhassa vitriiniin, joka suorastaan pursui erilaisia herkkuja: täytettyjä leipiä, kakkuja, keksejä, jogurtteja, pullaa ja muita makeita. Olinkin niin pyörällä päästäni leivonnaistulvan edessä, että unohdin napata niistä teille kuvan.
Poikakaverini päätyi nopeasti kinuskiseen rocky roadiin, ja pyysi reilunkokoisen palan kylkeen vielä jäätelöäkin. Koska epäilin annoskateuden iskevän, valitsin lopulta itsekin samaan – enkä todellakaan joutunut pettymään. Voin kertoa, että makeannälkä tuli täytettyä! Annos oli kokonaisuudessaan niin täydellinen, ettei minun tee vieläkään mieli makeaa.
Saimme hyvän paikan aivan ikkunan vierestä, johon aurinko paistoi makeasti. Ihan kuin olisi istunut ulkona, erona vain se, että tuuli ei vienyt lehtiä mennessään. Eikä tämänkään vilukissan tarvinnut palella.
Jatkoimme matkaamme Hernesaaresta leppoisalle kävelylle Merisatamaan, kunnes harmaat pilvet täyttivät taivaan. Birgittaan on kuitenkin pakko päästä tänä kesänä vielä ainakin pari kertaa uudelleen – ensi kerralla aion lojua terassilla nojatuolissa, aurinkolasit silmilläni, lämmin lattekuppi sylissäni.