mun helsinki
Mielestäni elämässä tärkeintä on rakkaus ja oman intohimon seuraaminen.
Tiedättehän. Carrie Bradshaw rakastaa palavasti korkokenkiään, eikä haluaisi luopua Manoloistaan edes aseen edessä. Hannah Horvath rakastaa kirjoittamista ja jostain kumman syystä omituista mutta suuren sydämen omaavaa Adamia. Rooman yössä vaeltava Jep Gambardella puolestaan rakastaa elämää ja sen kauneutta.
Minä rakastan Helsinkiä. Rakastan Helsinkiä, sen harmaita, solskeisia katuja, jotka heräävät henkiin kevätauringon säteiden osuessa asfaltin kylmään pintaan. Rakastan istua Esplanadilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä, rakastan kävellä Eiranrantaa Helsingin jäätelötehtaan valtava tötterö kädessäni, rakastan kurkkia alas Hakaniemen sillalta kello neljältä aamulla, rakastan ratikoiden kirskuvaa ääntä ja kiireisiä ihmisiä, rakastan elämää ympärilläni.
Rakastan Helsinkiä silloinkin, kun marraskuu on pimeimmillään, kun ihmiset eivät jaksa hymyillä toisilleen, ja räntäsade piiskaa vasten väsyneitä kasvoja. Likaisia metroja, kirkuvia lokkeja, töyssäileviä busseja, rumia lähipubeja.
Joka päivä kohtaan hauskoja, kauniita ja ihastuttavia asioita Helsingissä. Instagram-addiktina minulla on pakonomainen tarve jakaa nämä hetket muidenkin kanssa, mutta suosikkisovellukseen tulee harvoin kirjoiteltua pidempiä tarinoita. Siksi halusin perustaa blogin, joka keskittyy Helsinkiin, sen pieniin ja suuriin ihmeisiin. Kaupungin parhaisiin paloihin, omiin suosikkeihini: kahviloihin, ravintoloihin, putiikkeihin, hyviin mestoihin, ihmisiin.
Minulla on ystäviä, joiden matkajalka vipattaa jatkuvasti. He janoavat pois, minne tahansa muualle, kauas Helsingistä. Ymmärrän heidän tuskansa: jos oma sydän majailee muualla, on vaikeaa keskittyä olemaan täällä.
Minun sydämeni on Helsingissä. Täällä Kallion kirkon kupeessa, kivenheiton päässä kaupungin keskuksesta, silti Helsingin sydämessä.
Tervetuloa mukaan!
xo Hanna