ONE DAY IN VENICE
Kun saavuimme viime torstaina ystäväni luokse Italiaan Abano Termeen, en osannut odottaa, että seikkailisimme seuraavana päivänä Venetsiassa.
Tämä oli kolmas kertani 118 saaren kaupungissa, mutta silti sen kadut ja kauniit vanhat rakennukset jaksoivat yhä yllättää sekä ihastuttaa. Tuskin opin koskaan tuntemaan Venetsian monimutkaisina risteileviä, pieniä katuja. Onneksi matkaoppaanamme oli ystäväni kämppis, joka oli opiskellut viisi vuotta kaupungissa.
Kansainvälinen nykytaidenäyttelytapahtuma Venetsian biennaali oli juuri alkanut, jonka johdosta kaupunki oli täynnä avoimia taidenäyttelyitä. Poikkesimme muutamassa, ja olisin mieluusti kiertänyt Damien Hirstin Treasures from the Wreck of the Unbelievable -näyttelyn, mutta matkaseurueestamme ei löytynyt muita taiteenystäviä. Niinpä tyydyin ihastelemaan lattiasta kattoon ulottuvia koralliteoksia ikkunalasien takaa, joista pääsi kurkkimaan sisään Palazzo Grassin näyttelytilaan.
Päivän ohjelmassa oli antipastikierros, jonka ideana oli kiertää pienestä ravintolasta toiseen ja maistella paikallisia makuja. Antipastien seuraan kuuluvat myös olennaisesti aperitiivit: prosecco ja aperol spritz. Paikalliseen juomakulttuuriin tottumattomalle maistui tosin paremmin pullovesi.
Kokonaisuudessaan päivä oli täydellinen. Aurinko paahtoi, gondolit lainehtivat hitaasti kanaaleissa, gelato suli sormille ja nauru raikasi. Sain halailla rakkaita tyttökavereitani ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Lopulta juoksimme puoli kaupunkia ehtiäksemme kahdeksalta lähtevään junaan, joka oli onneksi italialaiseen tapaan hieman myöhässä. Istuimme hikisinä junassa, joka vei meidät puolessa tunnissa kotiin. Sen jälkeen suuntasimme suihkun kautta vielä Padovaan illalliselle – keskiyöllä, tietysti, kuten paikalliseen tapaan kuuluu.
Vaikka illalliset Italiassa jatkuivat yleensä päivän paremmalle puolen ja univelka nyt hieman painaa, on oloni mitä parhain. Tämä matka nimittäin muistetaan ikuisesti.