lempikahvila naapurustossa – silvoplee, kuin toinen koti
Tiedättekö ne arkipäivät, kun seitsemältä herätyskellon soittoon havahtuessaan toivoo, että voisi sukeltaa syvemmälle peittojen kätköihin ja unohtua sinne loppupäiväksi?
Torstaina sain tilaisuuden toteuttaa haaveeni, sillä vietin viikon ainoan vapaapäiväni keskellä viikkoa. Heräsin, kun huvitti, joskin melko aikaisin. Hyppäsin pois sängystä vain sen verran, että sain napattua kirjan keittiönpöydältä mukaani takaisin peittojen syleilyyn. Nautin täysin siemauksin siitä, että minulla on vain aikaa.
Aamuisen lukuhetken jälkeen vatsani alkoi kuitenkin kurnia, ja jääkaappini näytti tyhjältä. (Miten se näyttääkin aina siltä? Ruokakaupoissa käyminen ei taida olla minua varten.) Ajattelin, että mikä olisikaan parempi päivä hyödyntää samaani Silvopleen lahjakorttia, kuin tämä ihanan laiska vapaapäivä.
Niinpä vedin neuleen ja farkut päälleni, sujautin jalkaan mukavat lenkkarit ja tassuttelin mäen alas naapurikahvilaani.
Silvopleen smoothiebar-kahvilan puolella oli kello yhdentoista aikaan rauhallista, sillä pahin aamuruuhka oli jo ohitse. Barista pahoitteli, etteivät tyhjentyneet tiskit ja laiha chiapuurokulho näyttäneet kovin kuvauksellisilta. Itse en kuitenkaan huomannut merkittäviä muutoksia: vitriini suorastaan notkui erilaisia herkkuja, kuten täytettyjä leipiä, raakaherkkuja, kakkuja ja smoothieita.
Luomuaamiainen kuulosti juuri omiin tarpeisiini sopivalta kokonaisuudelta: jogurttia raakagranolan kanssa, raakakräkkeri, avokadoa ja teetä. Tein tilaukseni ja istuuduin ikkunapöytään, jonka ohitse ihmiset kulkivat viereiselle bussipysäkille. Uppouduin täysillä Haruki Murakamin kirjaan, jonka eriskummallinen tarina oli vienyt minut mennessään jo muutamana iltana. Jogurttia syödessäni huomasin unohtaneeni pyytää erikseen soijajogurttia, joskin tavallinenkin maistui vallan mainiolta. Tarkemmin ajateltuna kaikki maistuu paremmalta, kun on vapaapäivä.
Vihreä väri mielletään usein harmoniseksi ja mieltä rauhoittavaksi. Silvopleen kirkuvan vihreät seinät ovat omaan makuuni jo turhankin räikeät, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö mieli lepäisi tässä kahvilassa. Ruoka oli ihanaa, puhdasta ja tuoretta – siitä tuli paitsi hyvä olo, myös hyvä mieli. Palvelu oli ystävällistä, tuttavallisen rentoa, ja barista kertoi mieluusti lisää vitriinin tuotteista.
Ja minkälaisia herkkuja Silvopleesta saakaan! Kokonaiset raakakakut olivat kuin taideteoksia. Suklaata ja minttua yhdistelevä raakakakku tuotiin tiskiin juuri kun olin lähdössä – hyvä niin, jäipähän odotettavaa seuraavaan kahvilakertaan.
Lahjakorttini oli sen verran avokätinen, että siitä riittää iloa vielä useammalle kahvilakäynnille. Ensi kerralla nappankin mukaani poikaystävän tai kaverin, jonka kanssa voimme nauttia yhdessä suloiset raakakakkupalaset ja teetä. ♡
