rauhallinen kahvihetki keskustan sydämessä – suloinen cafe kuppi & muffini
Puuh! Viime päivät ovat kuluneet lähinnä nenä kiinni kirjassa, sillä vuoden viimeiset tentit ja valmistuminen häämöttävät edessä. Bloginkin päivittäminen on jäänyt toiselle sijalle, harmillista kyllä.
Kävimme viime lauantaina poikakaverini kanssa perinteisillä kakkukahveilla molemmille uudessa tuttavuudessa, Cafe Kuppi & Muffinissa Kalevankadulla. Kahvilan nimi lupasi jo hyvää herkkujen suhteen, ja pienen googlailun perusteella olin vakuuttunut kahvilan viihtyisyydestä.
Ravintolapäivä vei todennäköisesti osan asiakkaista, sillä kahvilassa oli ihmeen hiljaista lauantaiaamupäiväksi. Arvoimme pitkään tiskin valikoiman äärellä, sillä cupcakeja ja kakkuja oli mistä valita. Makeiden leivonnaisten lisäksi tarjonnasta löytyi keksejä, täytettyjä leipiä, tuorepuristettuja mehuja, smoothieita, salaatteja ja keittoa.
Vaikka kahvilan nimi kieliikin hyvistä muffineista, en voinut vastustaa kiusausta nähdessäni tiskillä täydellisen, perinteisen NY-cheesecaken. Halusin päästä testaamaan, onko kakku läheskään yhtä hyvää kuin Atlantin toisella puolen – ja olihan se, joskin maultaan hieman erilainen! Keksipohja ihanan kostea, täyte pehmeää, vivahde sitruunaa seassa. Vaikka kakkupala olikin aika iso yksin syötäväksi, ei se tuottanut tällaiselle herkkusuulle ongelmia.
Poikakaverini sen sijaan valitsi (miehekkäästi) suklaa-lakritsi-muffinin. Yhdistelmä kuulostaa jännittävältä, mutta toimi leivonnaisessa todella hyvin! Muffinin sisus oli mukavan pehmeä, kreemi täyteläinen ja suklainen. Seassa olleet lakritsinpalat sulivat suuhun.
Valoisa ja rauhallinen kahvila oli omiaan lehtien luvulle. Palvelu oli ystävällistä, ruoka erinomaista ja sisustus mukavan kotoisa. Myös kahvilan sijainti on mitä mahtavin: jos liikut paljon keskustassa, ja Aleksanterinkadun kahvilat ovat käyneet jo turhan tutuiksi, Kuppiin & Muffiniin kävelee nopeasti Stockan kulmalta.
Ensi kerralla on kyllä pakko ottaa muffini.
Cafe Kuppi & Muffini
Kalevankatu 17
ma-pe 7.30–18, la 10–16
Sashimi, aioli prawns & creamy white wine dressing. Valkosipulilla marinoidut katkaravut aloittivat keveästi tasting menun. Raikas, kesäinen ja sopivan kirpeä annos.
Local beef tar tar & dijon mustard butter milk. Rapean leivän ja Dijon-piimädressingin kanssa tarjoiltu härkätartar vei kielen mennessään. Tuntui tosin hieman hassulta jakaa tartar kolmen hengen kesken, yleensä kun tartar tarjoillaan yhtenä kakkuna.
’Puttanesca’ baby back ribs. En ole koskaan täysin ymmärtänyt miesten kiihkoilua ribseistä. Nyt ymmärrän. Paprikatomaattisalsassa todennäköisesti tuntikausia muhineet ribsit olivat taivaallisen pehmeitä, ja salsa itsessään samettista. Tämä on niitä jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena -tyyppisiä annoksia, jonka takia Brondaan kannattaa pistäytyä. Tomi, voisinko saada ribsien reseptin, please?
Local fish stewed basque style + thyme & lemon polenta. Tässä vaiheessa vatsa alkoi olla jo melkoisen täynnä, mutta jännittävä kalapata herätti mielenkiinnon. Astia kätki sisälleen paitsi lohta, myös simpukoita, purjoa, rakuunaa ja chistorra-makkaraa. Lihan kanssa tarjoiltu polenta oli niin maukasta, että sitä on pakko kokeilla itsekin taikoa kotona.
Tiramisu. Ja mikä tiramisu se olikaan! Läheiseni tietävät, että olen varsinainen jälkkärihirmu. Siksi ei ollutkaan yllätys, että juuri tiramisu nousi tasting menulta kirkkaasti omaksi suosikikseni. Suussa sulavaa mascarponea, suklaaganachea, keksiä, kaakaota ja kaiken kruunaava kahvijäätelö. Oh yes. Voisin syödä tätä vaikka joka päivä.