Eilen tuli syötyä niin hyvin, että päätäni alkaa yhä pyörryttää, kun mietin kaikkia nauttimiani herkkuja.

Vietimme nimittäin lauantaiaamupäivän poikaystäväni kanssa brunssilla Armas Keittiö & Viinituvassa Kluuvin pohjakerroksessa. Ravintola oli jäänyt itseltäni huomaamatta, kunnes kuljimme Armaksen ohi muutama viikko sitten, ja poikkesimme sisälle ostamaan Kluuvin kahvipaahtimon kahvia. Kahvipapujen jauhaessa katselin ympärilleni, ja huomasin, että ravintolassa tarjoillaan lauantaisin runsasta lähiruokabrunssia. Listan perusteella brunssi vaikutti niin herkulliselta, että sitä oli pakko päästä testaamaan!

Keittiömestari Heikki Ahopellon Armas Keittiö & Viinitupa on jatkoa Armas Pikaruokalalle, joka aloitti Kluuvissa talvella 2013. Ravintola haluaa tarjota asiakkailleen kestävän kehityksen mukaista ravintolatoimintaa ja ruokaa, joka on paitsi herkullista, myös kohtuuhintaista. Rehellistä, kotimaista ja konstailematonta lähiruokaa.

Ihastuin ensi silmäyksellä Armaksen leppoisaan tunnelmaan: betonia ja tiiliskiveä yhdisteleviin seiniin, vanhan ajan valoteksteihin, liitutaululle kirjoitettuihin ruokalistoihin ja mummolahenkisiin kalusteisiin. Eri puolelta Suomea Armakseen valikoitunut henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä, ja pysähtyy kiirenkin keskellä mielellään juttelemaan ruoasta asiakkaiden kanssa.

Kello 11–16 tarjoiltavan lauantaibrunssin hinta on 19,80 euroa, siis varsin normaali brunssihinta. Rahoilleen saa todella vastinetta: tänä lauantaina tarjolla oli muun muassa haudutettua spelttipuuroa ja marjoja, mysliä ja jogurttia, tuoretta leipää, erilaisia salaatteja ja kalaruokia, paahdettuja punajuuria, bratwurstia, mustaamakkaraa, juures-karitsapataa, juustoja ja hilloja, jäätelöä ja erilaisia jälkiruokaherkkuja. Nam!

Ravintolassa oli otettu mukavasti myös huomioon lapsiperheet: 4–12-vuotiaat lapset syövät brunssilla puoleen hintaan, alle neljävuotiaat ilmaiseksi.

Brunsseilla käydessäni olen tottunut siihen, että ruokaa on lastattu pöydälle röykkiöittäin. Siksi hämmennyinkin aluksi nähdessäni Armaksen pöydän, etenkin, kun olin etukäteen tutustunut runsaaseen listaan. Mahtuvatko tähän pöytään kaikki listalla mainitut ruokalajit?

Kyllä ne mahtuivat. Ja valinnanvaraa oli niin paljon, etten edes jaksanut maistaa kaikkea!

Suosikikseni nousivat etenkin paahdetut punajuuret. Rakastan myös erilaisia kalaruokia, joten raikas savumuikkukreemi, kylmäsavulohi, graavilohi ja sinappisilakka olivat erityisesti mieleeni.

Ravintolan omassa keittiössä käsintehdyt leivät ansaitsevat niin ikään kehunsa: itse rakastuin täydellisen pehmeisiin porkkanasämpylöihin, poikaystävä taas rapeisiin moniviljaleipiin. Pääsimme kurkkaamaan keittiön puulämmitteiseen kiviarinauuniin, jossa leivät valmistuivat parin kolmen sadan asteen lämmössä. Leipuri vaivoi parhaillaan perunarieskoja lounaaksi tarjoiltavia kebabeja varten.

Mikä parasta, brunssiin sisältyi vapaavalintainen erikoiskahvi. Itse tilasin cappucinon, joka osoittautui nappivalinnaksi: maitovaahdon kanssa ei säästelty, kahvi itsessään oli tummaa ja aromikasta.

Kaikista näistä herkuista huolimatta Armaksesta löytyy kuitenkin yksi ruokalaji, joka nousee kirkkaasti ylitse muiden: rakkaudella haudutettu spelttipuuro. Paitsi että minä rakastuin siihen, ja puuroista sen enempää välittävä poikaystäväni, myös lähipöytiemme brunssiseuruelaiset kehuivat kilpaa puuroa. Puuron rakenne oli samettisen pehmeä, samaan aikaan makea ja suolainen.

Näin hyvän puuron resepti oli pakko saada itsellekin. Se kuului suunnilleen näin: kattilan pohjalle reilu nokare voita, sitten täysmaitoa, lopuksi spelttihiutaleita ja suolaa oman maun mukaan. Tätä on pakko testata kotona, vaikka epäilenkin, etten pääse yhtä mainioon lopputulokseen!

Jälkiruokapöytään mennessä olo alkoi hyytyä sen verran, etten paljon jaksanut enää kakkuja – uskomatonta kyllä, olenhan niitä ihmisiä, joiden mielestä jälkiruoalle on aina varalla oma kolonsa.

Eikä jälkkäripöytäkään pettänyt: kaikki oli ihanan kotikutoisen makuista, mieleeni nousivat isoäitini leipomukset. Maustekakku oli mehevää ja mausteikasta, kuten myös porkkanakakku, joka oli kuorrutettu suloisen makealla kreemillä. Pikkuleivät olivat päältä rapeita, sisältä pehmeitä. Mustikoita ja viinimarjoja sisäänsä kätkenyt suklaakakku ei yltänyt lempparikseni, mutta sekin oli hyvää. Lisäksi tarjolla oli Ainon marja- ja vaniljajäätelöä.

Omalla asteikollani Armaksen brunssi sijoittuu ehdottomasti Helsingin kärkeen. Armaksen brunssilla yhdistyvät sekä laatu että määrä: lähiruokaan on panostettu aidosti, isolla sydämellä. Ravintola tarjoaa raikkaan maalaistuulahduksen keskelle Helsingin keskustaa, kuitenkin tyylikkään urbaanilla tvitstillä. Täällä viihtyvät niin nuoret hipsterit, lapsiperheet kuin vanhemmat pariskunnat. I love it!

Ensi kerralla suuntaan Armakseen lounaalle testaamaan ravintolan lähikebabin. Se kun on kuulemma jo käsite itsessään.

bloglovin / instagram / pinterest

Yhteistyössä Armas keittiö & viinituvan kanssa