synninpäästö sairastamiselle

keskiviikko.jpg

Olo ei ole muuttunut mainittavasti sitten maanantain: päätä painaa edelleen, ja tämäkin päivä on kulunut naistenlehtiä selaillen, Patjim Statovcin Kissani Jugoslavia:n (vihdoinkin!) sekä Mad Menin uusintakierroksen parissa.

Toimettomuus on suorastaan lamauttavaa. Varsinkin, kun tiedostaa, kuinka paljon tekemättömiä töitä odottelisi tietokoneen uumenissa. Eniten kaipaan kuitenkin liikkeelle, ulos, salille – minne tahansa, missä saisin lihaksilleni rasitusta. Onneksi Fit-lehdessä oli juuri sopivasti annettu synninpäästö sairastamiselle: kun malttaa levätä tarpeeksi pitkään ja kunnolla, on tauon jälkeen entistäkin enemmän energiaa käynnistää treenit uudelleen. Voi kyllä.

Onhan sairastamisessa toki puolensakin: kun liikkuminen rajoittuu lähinnä sohvan ja sängyn välille, tulee kerrankin luettua ajan kanssa uusimmat lehdet ja syvennyttyä kirjaan. Maanantaina luin huhtikuun Olivian yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Koska viimeksi olen ehtinyt tehdä vastaavaa?

Sekoitin tuoreesta inkivääristä, sitruunasta, kanelista ja kuumasta vedestä flunssajuoman, jota litkin useamman kupillisen lukiessani. En tiedä, paraneeko flunssa sen nopeammin, mutta ainakin hengitykseni on varsin fresh.

Luvassa siis tehokasta paranemista, jotta pääsen perjantaina nauttimaan normaalista viikonlopusta: Helsingistä, ystävistä, brunsseilusta, arjen pienistä iloista.

Taidan tarvita lisää lehtiä…

bloglovin / instagram / pinterest

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Terveys

tulista katuruokaa flunssan hoitoon – streat helsinki eats

streathelsinki_1.jpg

Viikonloppuna uhmasin kohtaloani, ja lähdin flunssaisesta olosta huolimatta tutustumaan Streat Helsinki EATS -katuruokakeittiöiden tarjontaan – olinhan odottanut tapahtumaa jo pari viikkoa kuin kuuta nousevaa.

Ilma oli hyinen, sillä lämpöasteita oli mittarissa vain muutama. Seilasimme tuulta vastaan Senaatintorilta Kauppatorille, nuuskimme kojuista leijailevia herkullisia tuoksuja ja vilkuilimme ihmisten ostamia annoksia. Koska jonot olivat joka paikkaan yhtäläisen pitkät, lopulta ei auttanutkaan kuin valita mieluisin ja jonottaa.

streathelsinki_2.jpg

streathelsinki_3.jpg

streathelsinki_4.jpg

The Burger Shackin pitkä jono kieli takuuvarmasti maukkaista burgereista. Vaihtoehtoja oli kolme: perinteisempi juustopurilainen, cajun-hampurilainen sekä korealaistyylinen BBQ-possuburgeri.

Vartin jonotus tuntui ikuisuudelta, ja varpaat jäätyivät, mutta lopussa kiitos seisoi. Oma valintani, Korean BBQ Pork, oli täydellinen: lämmin, aavistuksen tulinen, aidosti erilainen. Idut ja korianteri veivät mukanaan Aasiaan.

Poikakaverin Cajun Burgerissa oli kuitenkin selkeä miinus: se ei ollut lainkaan tulinen. Mietimmekin, oliko tulinen kastike unohtunut hampurilaisesta kokonaan kiireessä. Muuten hampurilainen oli todella maukas.

streathelsinki_5.jpg

streathelsinki_6.jpg

Hampurilaisten lisäksi maistoimme jallusinapilla ja muilla hauskoilla höysteillä ryyditettyä makkaraa. Vaikka kylmä sää ei ollutkaan parhain mahdollinen ulkona syömiselle, iloitsimme kirkkaan sinisestä taivaasta, auringonpaisteesta ja hyvästä ruoasta. Tunnelma Senaatintorille tuoduissa pöydissä oli hilpeä ja leppoisa.

Kaltaiseni vilukissa nauttisi tapahtumasta huomattavasti enemmän kesällä: sormet ja varpaat ehtivät paleltua parin tunnin ulkona oleskelun jälkeen sen verran pahanpäiväisesti, että nyt hytisen entistäkin pahemmassa flunssassa viltin alla.

Mutta se oli totally worth it.

bloglovin / instagram / pinterest

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Mieli