paluu arkeen, paluu helsinkiin
Kun kävelin eilen illalla Kallion harmaita ja tuulisia katuja pitkin, mieleni valtasi matkan jälkeinen masennus: mitä hittoa oikein teen täällä?
Oire on varsin ymärrettävä, etenkin, kun palaa 30 plusasteen ja palmujen katveesta takaisin talven keskelle. Koneesta ulos astuessa teki lähinnä mieli juosta takaisin koneeseen. Viekää minut takaisin!
Kun kahdenkymmenen tunnin valveilla olon jälkeen saa taas unta, tilanne kuitenkin normalisoituu. Sitä palaa järkiinsä.
Ihanaa olla kotona! Ihanaa olla Helsingissä!
Heräsin aamulla kello 5:35 täydellisen pirteänä. Are you f**king kidding me? Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta puolisen tuntia sängyssä pyörittyäni nousin ylös, napsautin teevedenkeittimen päälle ja aloin selata uutisia.
Avasin ranskalaisen parvekkeen oven ja katselin uuteen päivään heräävää kaupunkia. Päivät ovat jo pidentyneet, aamut ja illat ovat valoisampia. Ystävä kertoi, että aurinkokin on paistanut jo useana päivänä menneellä viikolla.
Mieleni karkaa jo kesään, valmistumiseen, uusiin töihin ja seikkailuihin. Sitä ennen pitää kuitenkin jaksaa tehdä töitä, asettaa tavoitteita, ja hylätä sosiaalinen elämä hetkeksi. Se ei tule olemaan helppoa, mutta kyseessä on vain pari hassua kuukautta.
Eli ei muuta kuin D-vitamiinia naamaan, lenkkarit kassiin ja salille – aamuliikunnan jälkeen on hyvä aloittaa tulevan päivän työt.
Bring it on!