Viime aikoina olen…

…tehnyt paljon töitä. Enemmän kuin pitkäänpitkään aikaan. Tullut töistä kotiin, syönyt Antin tekemää ruokaa ja viettänyt illat lähinnä sohvalla jalat ylös nostettuina. Rasitusvamma molemmissa jaloissa ei varsinaisesti helpota väsymyksessä.

…päässyt mielettömiin paikkoihin, tutustunut kivoihin tyyppeihin ja viettänyt päiviä kauniiden tavaroiden ympäröimänä. Samaan aikaan kun tiedän, etten jaksa tätä työtahtia loputtomasti, rakastan mun työtä joka päivä.

…pyörähtänyt työpäivän lomassa Habitare-messuilla, näpsinyt paljon inspiroivia kuvia ja jättänyt ne julkaisematta, koska en vain ole ehtinyt.

…miettinyt tätä blogia lähes joka päivä. Onko tässä mitään järkeä, onko mulla aikaa, kiinnostaako ketään, jaksanko mä? Ja joka kerta päättänyt, että haluan ainakin yrittää.

…istunut monta kertaa läppäri sylissä sohvalle valmiina päivittämään blogia, mutta en yhtäkkiä olekaan keksinyt mitään mistä kirjoittaa vaikka puhelimen muistissa on pitkä lista postausideoita. 

…järjestänyt myös vapaapäivät täyteen ohjelmaa. Yksi sunnuntai Loviisassa vanhoja taloja ihastelemassa, eräs tiistai äidin kirjanpito koulutuksessa, viikonloppu partioporukalla valmistautumassa Nepalin vaellukselle ja muuta vähemmän tärkeää.

…käynyt nuuskuttelemassa uuden uutukaista vauvaa. Sylitellyt ja hyssytellyt, että äitinsä saa hetken rauhassa torkahtaa. Olen myös ruvennut näkemään unia, joissa mulla on vauva, jonka hukkaan tai pudotan lattialle. Mitäköhän alitajunta yrittää viestittää…..

…löytänyt muutaman uuden kahvilan, joihin aijon palata vielä monta kertaa. Tai uusia ehkä lähinnä mulle. Yhden omistajan kanssa kävin hauskan nolon keskustelun kun hehkutin kuinka kivaa, että tähän on avattu näin kiva kahvila. Omistaja kertoi heidän avanneen 2,5 vuotta sitten. Hups, mennyt multa jotenkin ohi…

…ollut suunnilleen joka päivä superonnellinen, että saan asua kokin kanssa!

…viettänyt tiiviistii melkein kaiken vapaa-ajan Antin kanssa ja kaivannut välillä kovastikin yksin kotona olemista. 

…ollut kaksi yötä yksin kotona, erossa Antista ja ikävöinyt sitä koko ajan. 

…nähnyt niiin monta upeaa ja mieletöntä auringonlaskua suoraan meidän omasta ikkunasta. Korkealla asuminen on tuonut ihan uudet näkökulmat Helsinkiin. En jotenkin koskaan ole ymmärtänyt, että laskee se aurinko kaupungin keskustassakin, ei vain meren rannassa.  

…haikaillut mennyttä kesää ja lämpiä iltoja, vienyt tuulettimen vintille ja vetänyt joka aamu ensimmäisenä villasukat jalkaan. Kesä jää mieleen kiireisenä, hikisenä ja oikeana kesänä. Samaan aikaan olen ollut innoissani aurinkoisista syyspäivistä ja odottanut, että patteriremontti saataisiin päätökseen ja kotiin hieman lämpöä!

Tästä on hyvä jatkaa, luulisin…