Huh huh! Lupauduin neulomaan äidilleni villatakin ja aloitin neulomisprojektin tammikuun alussa. Vaikka äitini valitsema malli on ihana ja vaikka yleensä rakastan päästä tekemään tällaisia suurempia neuleita, jotenkin tämän työn kohdalla neulominen ei ole meinannut kiinnostaa ollenkaan. Neule olisi varmaankin valmistunut ajat sitten, jos olisin tehnyt sitä aina, kun siihen oli mahdollisuus, mutta jotenkin en vain saanut otettua käsityötä esille, vaan mieluummin tein jotain muuta.

Ja nyt, kun työ on viimein valmis, voin jotenkin huokaista helpotuksesta, kun pääsen siitä viimein eroon. Ostin jopa langat seuraavaa käsityöprojektiani varten kannustaakseni itseäni saamaan tämän työn valmiiksi, koska päätin, että seuraavan työn saan aloittaa vasta sitten, kun tämä valmistuu. Itse neule kyllä valmistui ennen seuraavan projektin aloittamista, mutta pakko kyllä myöntää, että napit ompelin tähän kiinni vasta tällä viikolla ja niidenkin ompelemista olin lykännyt ties kuinka pitkään.

Vaikka tämän työn tekeminen ei ollutkaan niin suurta herkkua kuin yleensä, täytyy kyllä myöntää, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Malli on hyvin yksinkertainen ja selkeä ja itse neule on mielestäni ihanan lämpöisen ja pehmeän oloinen. Napeiksi valitsin puunapit lisäämään neuleen luonnonmukaista tuntua.

Neuletakin ohje löytyy Garnstudion sivuilta. Mallia on muokattu sen verran, että vartalo-osa on suoralinjainen ja pituutta on noin 10 senttiä lisää. Sen verran täytyy varoittaa, että neule saattaa näyttää ihanan yksinkertaiselta, mutta kaarroketta tehdessä menin useammin kuin kerran sekaisin lisäyksissä, vaikka luulin kirjoittaneeni lisäykset itselleni mahdollisimman selkeästi ylös. En siis suosittele tätä ohjetta sellaiselle, joka etsii helppoa neuletakin ohjetta. Luulen, että ehkä minuakaan ei huvittanut tehdä tätä neuletakkia juuri siksi, että kaarroketta tehdessä jouduin laskeskelemaan silmukoita ja selvittelemään omia muistiinpanoja kerran jos toisenkin.