Ladataan...

Ihanaa tiistaita! Tänään on siitä erilainen päivä, että täytän 28-vuotta. Ajattelin, että olisi hauska pohtia mitä on viime vuoden aikana saavuttanut ja mitä haluaa tänä vuonna saavuttaa. Itselleni on syntymäpäivästä muodostunut ikäänkuin uuden vuoden vastike. Syntymäpäivän aikoihin pohtin mennyttä vuotta ja tulevaa, sekä pohdiskelen omia tavoitteitani ja haaveitani.

Viime vuonna asetin itselleni tavoitteeksi valmistua kandiksi, päästä ja aloittaa opettajan pedagogiset opinnot, vierailla useammassa eri maassa, stressata vähemmän ja olla itselleni armollisempi. Tavoitteissani onnistuin hyvin ja uskon, jopa oppineeni olla stressaamatta niin paljoa kuin aiemmin. Voisi siis sanoa, että viime vuosi oli erittäin onnistunut, vaikkei vuosi helpoimmasta päästä ollutkaan oman jaksamisen kannalta.

Tälle ikävuodelle olen asettanut tälläiset tavoiteet/ haaveet:

  • Saada pedagogiset opinnot valmiiksi
  • Alkaa joogaamaan säännöllisesti
  • Keksiä gradulleni aihe
  • Tehdä pidempi vaellus lappiin tai kansallispuistoon
  • Matkustaa uuteen paikkaan, jossa en ole aiemmin käynyt
  • Huolehtia jaksamisestani ja antaa itselleni aikaa palautua ja maadoittua riittävän usein

Tälläisiä aatteita tänään, ihanaa päivää juuri sinulle!

-M

Ladataan...

Ihanaa lukurauhan päivää! Tänään haastetaan ihmisiä lukemaan ja tavoitteena on innostaa lukemisesta ihan kaikki. Lukea voi yhdessä, yksin tai porukassa, ääneen tai kukin omaa kirjaansa. Voiko ihanampaa ideaa olla? Itsekin olemme tänään mieheni kanssa lukeneet omia kirjojamme omissa lukunurkissamme. Lukutaito on tavallaan etuoikeus, joka meille täällä suomessa pyritään kaikille opettamaan. Maailmalla on paljon ihmisiä, joilla ei lukutaitoa ole tai edes mahdollisuutta sen saamiseen. Meidän tulisi arvostaa taitoamme ja hyödyntää sitä päivittäin lukemalla vaikka vain hetki. On se sitten fyysistä kirjaa kuin sähköistä materiaalia uutisesta blogitekstiin.

Ennen vanhaan kun kaikilla ei ollut mahdollisuutta hankkia lukutaitoa tai opiskella, kokoontuivat aateliset yhteen kuuntelemaan kun yksi luki heille ääneen. Nykyään harvemmin ihmiset enää lukevat toisilleen ääneen, jollei kyseessä ole vanhempi ja lapsi tai vanhus. Miksi sen täytyy olla niin? Ääneen lukeminenhan on ihanaa, kun voi vain kuunnella toisen ääntä ja päästä tarinaan sisälle tai itse eläytyen lukea toiselle. Jos et koe olevasi innokas lukija, kokeile vaikka puolisosi tai ystäväsi kanssa vastavuoroista ääneen lukua ja kokoontukaa vaikka kerran viikossa yhteen lukemaan yhteistä kirjaa äänneen. Lukemisen kipinä saattaa syttyä ja huomaat alkavasi lukemaan itseksesikin useammin kuin, että aina tarttuisit tylsän hetken tullen kännykkään.

Vielä on hyvin päivää jäljellä, mitä jos siis tarttuisit kirjaan ja viettäisit sen parissa loppuillan?

-M

Ladataan...

Kuuntelin No Filter -podcastin jakson 29, jossa puhuttiin yksinäisyydestä ja yksinolosta. Jaksossa pohdittiin eroa yksinäisyydentunteen ja yksinolon välillä sekä sitä kuinka toisinaan haluaa olla yksin. Tunnistan yksinolon tarpeen erittäin hyvin. Varsinkin nyt vanhempana koen aika ajoin tarvetta olla yksin omissa oloissa, ikäänkuin vastapainona sosiaaliselle kanssakäymiselle. Kaipaan aikaa maadoittua ja antaa oman sisimmän levätä ja kerätä voimia. Vaikka pääosin olenkin sosiaalinen ihminen olen huomannut, että nuorempaan minääni verraten olen introvertimpi kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä, että nuorena sitä pelkäsi jäävänsä jostain paitsi, jollei aina ollut osallistumassa kaikkeen. Toki edelleen, toisinaan sama vanha tuttu tunne herää, mutta olen myös oppinut tuntemaan itseni ja tarpeeni olla yksin, jotta voin palautua. Enää en pelkää yksinoloa niin kuin aiemmin olen pelännyt ja olen ymmärtänyt ettei yksinolo ole haitallista. Toki, jos yksinoleminen olisi jatkuvaa ja se ei olisi omavalintaista, niin tuskin siitä samalla tapaa nauttisi. On suuri ero siinä onko yksin vai yksinäinen.
Koen olevani onnekas, että minulla on ympärillä läheisiä ihmisiä ja ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voin viettää aikaa ja jakaa ajatuksia elämästä. Olisin varmasti paljon yksinäisempi ilman ihmisiä elämässäni.
Toisinaan ihmiset kokevat yksinäisyydentunteita ja se on ihan normaalia. Silloin ymmärtää paremmin läheisten arvon. Usein yksinäisyydentunne saattaa syntyä siitä, kun on vaikka tylsää ja haluaisi tehdä jotakin, mutta kaikki ystävät ja kaverit ovat muissa menoissa tai loma-aikaan, jolloin on enemmän vapaa-aikaa, mutta kaverit saattavat olla lomareissuilla tai vain poissa kaupungista. On hyvä siedättää itseään yksinololle, mutta on kuitenkin hyvä osata tunnistaa se, onko yksinolo oma valinta vai johtuuko se jostain muusta. Jos on yksinäinen jatkuvasti, voisi olla hyvä alkaa miettimään miten oloa saisi lievennettyä. Ehkä aloittamalla uuden harrastuksen ja saamalla kavereita sitä kautta tai ottamalla rohkeasti yhteyttä vanhoihin kavereihin. Yksinolo on ihan ok ja hyväksi ajoittain, mutta jatkuva yksinäisyys voi aiheuttaa synkkyyttä ja alakuloa.
Tutkailkaamme jokainen siis sisintämme ja miettikäämme näitä asioita ajoittain. Jos kohdallesi osuu ihminen, joka vaikuttaa yksinäiseltä kannattaa häntä lähestyä ja auttaa saamaan, edes sen yhden ystävän, joka katkaisee jatkuvan yksinäisyyden tunteen. Se ystävä voit hyvin olla sinä.

-M

Pages