Ajatuksia syntymäpäivänä

Täytän tänään 29 -vuotta ja monenlaisia ajatuksia pyörii mielessä. Puhelimeen kilahtelee onnitteluja ystäviltä ja sukulaisilta. Ilma on harmaa, mutta se ei yllätä kai ketään enään tässä vaiheessa, kun lähes koko talvi on ollut samanlaista. Tiskikone pyörii taustalla ja pyykit kuivuvat telineessä. On aika perus keskiviikko ja koska olen edennyt opinnoissani jo maisterivaiheeseen, ei minulla enää juurikaan ole luentoja vaan enimmäkseen itsenäistä opiskelua ja gradun kirjoittamista. Ei siis tarvetta lähteä kotoa muualle jollen itse halua.

Olen viime päivinä pohtinut paljon sitä, mitä haluaisian saavuttaa ennen kuin ensi vuonna täytän 30. Tavoitteenani on ainakin valmistua yliopistosta, mutta mitä muuta? Tuntuu, että elämän suunta on edelleen auki, enkä ole keksinyt mitä haluan tehdä elämälläni. Vaikka mahdollisuus opettamiseen nyt minulla onkin ja siitä pidän, en tiedä onko sekään sitä mitä kokoaikaisesti haluan tehdä, mutta pakkohan jotain on tehdä? ei voi vain jäädä kotiin ja antaa päivien valua ohitse.

Välillä tuntuu, että olin nuorempana paljon selkeämpi ja tiesin mitä haluan elmältä. Ehkä se oli vain nuoruudeen harhaa, ainakin jos nyt asiaa pohtii sillä huomaan, että aika on kullannut monet muistot. Olin nuorempana myös aika pihalla ja saatoin vain päättää, että tätä haluan ja lähden tavoittelemaan, myöhemmin huomaten ettei se ollutkaan oikea juttu minulle. Ehkä siis olenkin viisastunut ja osaan ottaa enemmän aikaa miettiä mitä oikeasti haluan elämältä ja mitä sen saavuttaminen vaatii. Enkä suinpäin lähde tavoittelemaan asioita.

Uskoisin, että nyt minulle tekee hyvää vaan kellua elämän mukana, edistää opintoja eikä liikaa miettiä tulevaa. Tälläista aikaa en todennäköisesti koe enää sitten kun olen valmistunut. Miksen siis nauttisi tästä kiireettömästä ajasta nyt ja ottaisi siitä irti kaikkea. Ehkä jo ensi viikolla olen keksinyt mitä tulevaisuudelta haluan.

-Maiju