Inhale the future. Exhale the past.

Ihanaa lumentäytteistä sunnuntaita!

Olen viettänyt ihanan viikonlopun keräten voimia ja viettäen aikaa rakkaan ystävän kanssa, joka tuli kylään kauempaa. Olemme tutustuneet lähes kymmenenvuotta sitten opinnoissa ja olleet ystäviä alusta asti. Vaikka viime vuodet olemme asuneet eri puolilla Suomea, on yhteydenpitomme pysynyt. Pyrimme näkemään toisiamme mahdollisuuksien mukaan ja muutoin olemme yhteydessä puhelimitse. Arjen ollessa kiireisimmillään on ystävä mielessä usein, vaikka ei oltaisi toisistamme kuultu hetkeen. Kuitenkin aina soittaessa tai tavatessamme, on kuin aikaa ei olisi kulunut. Yhteydenpito tuntuu nykyaikana olevan tavallaan hankalampaa, kun kanavia on monia ja kynnys olla yhteydessä nousee suuremmaksi. Ennen helpommin soitti ystävälle muutoin vain, kun nykyään tarkkaan pohtii ja puntaroi onko toisella aikaa esimerkiksi jutella puhelimessa. Olen miettinyt, että jos kaiken sen ajan kun pohtii viestin laittammista tai soittamista toiselle, olisi jo moneen kertaan toteuttanut ajatuksensa. Tästä edespäin laita viestiä tai soita ystävälle, kun ajatus syntyy. Jos toinen ei ehdiheti vastata, hän varmasti soittaa myöhemmin takaisin. Pieni vaiva voi tuottaa suuren ilon molemmille pidemmäksi aikaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja yhteydenpitoista tulevaisuutta,

-M