Ajatuksia ystävyydestä

Oikein ihanaa ystävänpäivää! Ulkona on kaunis pakkaspäivä ja naapurin pihan pensaat ovat kuuranpeitossa ja kimmeltävät auringossa. Täydellinen päivä muistaa ystäviä ja vaihtaa kuulumisia kaikkien ihanien tyyppien kanssa, joita on kunnia kutsua ystäviksi. Koen olevan erittäin onnekas, että elämääni on jäänyt eri vaiheista ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. On ystäviä, jotka ovat tunteneet minut lapsesta asti, on ystäviä, jotka ovat kulkeneet mukanani kun muutin omilleni ja aloin aikuistumaan sekä ystäviä, jotka ovat tulleet elämääni viime vuosien aikana. Jokainen heistä on tärkeä ja omanlaisensa uniikki ihminen.

Ystävä on minulle ihminen, jonka seurassa voin olla oma itseni. Ystävälle voi laittaa viestiä tai soittaa, kun kaipaa kuulevaa korvaa. Ystävä saa nauramaan ja piristää harmaata päivää. Ystävän kanssa juttu jatkuu samasta mihin ollaan viimeksi jääty, vaikka aikaa tai kilometrejä olisi välissä useita.

Joskus käy niin, että tulee hieman kateelliseksi ystävästään, koska pelkää jäävänsä ulkopuolelle. Ystävänsä kokee niin huipputyyppinä, jonka muutkin huomaavat ja kun ystävä saa lisää kavereita voi yhteinen aika vähentyä. Tällöin voi herätä tunne, että menettää ystävänsä, mikä kuulostaa näin kirjoitettuna hullulta. Eihän ystävä siitä kulu tai katoa, vaikka viettäisi aikaa muidenkin kanssa. Ystävä pysyy silti ystävänäsi ja haluaa viettää aikaa myös sinun kanssasi. Sitä helposti unohtaa, että miten itsekin on ystävystynyt uusien tyyppien kanssa, joiden kanssa saattaa kuluttaa hieman enemmän aikaa, eikä silti unohda vanhoja ystäviään. Ystävyys on lisääntyvä luonnonvara, joka tuo hyvää mieltä ja oloa. Tutustuttamalla hyviä tyyppejä toisiinsa tekee hyvää ja saa lisättyä onnea ihmisten elämään. Myös itse saa siitä hyvää mieltä, kun omat huipputyypit tutustuvat toisiinsa ja näin kaveriporukat laajenevat.

Muistetaan siis tänään ystäviämme ja tutustutetaan hyviä tyyppejä toisiinsa jatkossakin.

-Maiju