Olen viime aikoina pohtinut paljon ystäviä, ystävien saamista ja ystävyyttä aikuisena. Ystävyys on paljon muuttunut nuoruudesta ja toisaalta taas ei niinkään. Pienenä kysyttiin leikkisikö joku mukava tyyppi kanssasi ja niin sitä tultiin ystäviksi. Ystäviä oli paljon, mutta osa oli niitä joiden kanssa oltiin enemmän yhteydessä ja jaettiin kaikki salaisuudet. Tavallaan niin on nykyäänkin, tosin uusien ystäväsuhteiden luominen on haastavampaa, kun kaikilla on jo omat porukkansa. Joskus ystävyyssuhteet syntyvät jo nuoruudessa ja säilyvät läpi elämän, joskus ne jostain syystä jäävät. On ystäviä joita tapaa usein ja ystäviä joita tapaa harvemmin, mutta silti juttu jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty. Ne ystävät jotka ovat säilyneet elämän tilanteen muuttumisen jälkeen ja joihin yhteys ei ole kadonnut ovat pitkäaikaisia ystäviä. Vaikka heitä ei näkisi edes kuukausittain ovat he silti olemassa ja voit siihen luottaa. Ehkä se onkin niin, että läheisimmät ystävät liikkuvat elämäntilanteen mukaan ja sen ketä näet useasti, mutta luottoystäväksi muodostuu ajan kanssa. Tällöin jaetaan tärkeimmät asiat elämässä niin ilot kuin surut. Lähiystävälle saatetaan enemmin jakaa sen hetkisiä tuntoja ja asioita.

Ystäviä voi olla yksi ja kymmeniä, mutta tärkeintä on, että jokaisella olisi joku kenelle voi puhua. Koen olevani onnekas voidessani sanoa minulla olevan paljon ystäviä. Joihinkin olen tutustunut jo lapsuudessa, joihinkin ammattikorkeakoulu aikoina, jotkut ovat tulleet Partion kautta ja jotkut yliopistossa. Olen onnekas, että saan kutsua heitä ystävikseni ja olen heistä kiitollinen joka päivä, aivan jokaisesta. Toivon heidän tietävän tämän. Jos olet ystävä jonka kanssa en ole hetkeen ollut yhteydessä, niin ei hätää olet kyllä mielessä. Laita viestiä ja nähdään pian!

-M