Wiuuh miten syksy on liukunut ohitse huomaamattani. Vasta nautimme elokuun lämmöstä ja odottimme sysksyn alkua. Syksy tuntui kuitenkin tekevän perinteisen yllätyksen kiireellään ja nopeudellaan. Kulkiessani kodin ja yliopiston väliä on luonto ottanut harppauksen eteen päin, värjännyt puut kauniilla väripaletilla. Blogi on jäänyt kiireen jalkoihin ja vapaa aikaa on yritetty priorisoida lepäämiseen ja omaan jaksamiseen. Tämä syksy on tuntunut erityisen raskaalta mutta eihän siitä voi ketään muuta syyllistää kuin ottaa itse vastuu asiasta. Koska ihminen kasvaa ja oppii mikä on riittävä määrä itselle ja ettei kaikessa tarvi olla mukana tai ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain ylimääräistä? Itseni tuntien tuskin koskaan, mutta pikku hiljaa edistymistä tapahtuu ja pitää iloita niistä hetkistä kun osaa kieltäytyä. Ensi viikko vielä periodia jäljellä mutta sitten hieman kiireet hellittää ja seuraava periodi yliopistolla pitäisi olla helpompi. Onneksi Balille kohdistuva häämatka joulukuussa tuo voimaa arkeen ja sen avulla jaksaa nyt työskennellä ahkerasti.

Joka päivästä löytyy kuitenkin hyviä hetkiä ja ne pienet hetket ovat niitä joista saa energiaa jaksaa puurtaa eteenpäin. Lepo ja taukohetket pitävät mielen kasassa. yhteydenpito läheisiin ja ystäviin on erityisen tärkeää tällaisina aikoina, niin kiire ei voi olla ettei ehtisi hetkeä jutella puhelimessa tai skypessa.

Miten itse olet jaksanut tänä syksynä? Mitä rentoutumis ja jaksamis keinoja sinulla on? Vaikuttaako tulevan kaamos omaan jaksamiseesi?

Tekstistä tuli riisuttu ja siihen purkautui viime hetkien ajatuksia. Ensi teksti olkoon positiivisempi ja kevyempi.

-M