Gold Coastilla asuessamme vietimme päivän Springbrook National Parkissa.
Päivän jälkeen menin vielä kävelylle auringonlaskussa ja yhtäkkiä havahduin siihen, miten äärettömän hyvin voin. Hartiat olivat tipahtaneet korvista ja ne olivat laskeutuneet omalle luonnolliselle paikalleen. Hengitys kulki vapaasti ja oloni oli ihanan kevyt. Tunsin syvää rauhaa ja samalla tosi elinvoimaista oloa. Ympäröivää vihreyttä ja horisonttia maalaavaa auringonlaskua katsellessani ja lintujen iltaviserrystä kuunnellessani olin häkeltyä tunteesta.

Pohdin avaintekijäksi kansallispuiston kosteaa ilmaa ja lemppari-ihmisen kanssa vietettyä seikkailupäivää. Oli syy mikä tahansa, päivä luonnossa oli tehnyt ololle ihmeitä.

Myöhemmin sain oppia, että hyvälle ololleni oli olemassa myös tieteellinen selitys: biofilia.
Biofilia on ihmiseen sisälle rakennettu halu ja tarve olla yhteydessä luontoon – rakkaus kaikkea elävää kohtaan.

Viehtymyksellemme luontoon on luontainen selitys ja sille on myös termi – biofilia.

Mietitäänpä ihmisolentoa muutama satatuhatta vuotta sitten. Luonnossa elävälle ihmiselle merkkejä suotuisasta elinympäristöstä olivat vihreys (merkki ruoan saatavuudesta), veden solina (merkki juomaveden läheisyydestä) ja linnunlaulu (luonnon signaali siitä, että petoja ei ole näköpiirissä).

Elinympäristömme on kaupungistumisen myötä muuttunut vauhdilla urbaaniksi betoniviidakoksi. Kaupungistuminen ei kuitenkaan ole ehtinyt muuttaa geeniperimäämme, jossa kannamme edelleen samat ominaisuudet, jotka ohjasivat meidät selviytymisen kannalta suotuisiin ympäristöihin satatuhatta vuotta sitten.

Kun olemme ympäristössä, jossa vehreys, linnunlaulu ja parhaassa tapauksessa myös veden solina ovat läsnä, aivomme prosessoivat näitä tiedostamattomia merkkejä ja saavat jatkuvaa signaalia siitä, että asiat ympärillä ovat hyvin. Keho rentoutuu ja siirtyy lepotilaan.

Juuri nämä elementit olivat olleet läsnä, kun kuljimme lehtevän luonnon helmassa, itseämme suurempien palmunlehtien lomissa ja kuulimme vesiputouksen kuohun ja tunsimme iholle laskeutuvan kostean verhon.  

Se, että uskomattoman hyvälle ololleni löytyi myöhemmin tieteellinen ja biologinen selitys, antoi minulle ihanan mielenrauhan – en olekaan hullu luontofriikki, joka välillä kokee vierotusoireita betoniviidakossa ja haluaa nähdä horisontin mieluusti päivittäin.

Uskon, että myös itsensä pieneksi suurten luonnonvoimien äärellä kokemisella on nöyristäviä ja siten hyvää tekeviä vaikutuksia. Mutta parhaita ovat ne hetket, kun on aivan suunniltaan ympärillä rehottavasta kauneudesta, luonnon runsaudesta ja sen elinvoimaisuuden kokemuksesta.

Biofilia selittää myös sen, miksi on aina ihanaa avata kodin ikkunat ja kuulla ulkoa kantautuva lintujen laulu, saada ravintolassa ikkunapöytä, joka avautuu ulkomaisemaan tai levittää piknikviltti puistoon ja tuntea lempeä tuulenvire iholla.

Nyt kun kelit todellakin myös koti-Suomessa hellivät ulkoilmaelämää, mieti voisitko tehdä sitä mitä nyt teet, sittenkin ulkona?
Sillä voi ihan huomaamatta olla uskomattomia hyvinvointivaikutuksia <3

Jos kiinnostuit biofiliasta, hakusanalla biophilia googlaamalla löytää hurjasti lisää informaatiota aiheesta.
Tämä Naavan artikkeli sukeltaa syvemmin biofilian perusteisiin suomeksi ja tässä jenkkiartikkelissa on kattavasti ideoita, miten biofilian hyvinvointihyötyjä voi tuoda omaan ympäristöönsä.

Helpointa on tietysti vain suunnata ulos ja antaa luonnon tehdä tehtävänsä. Niin mekin tänään teemme.