Luottovaate // turvamekko

 

On olemassa mekko, jossa olo tuntuu aina hyvältä.
 

Juju on väljässä leikkauksessa ja juuri sopivan rennossa kaula-aukossa (ei ahdista eikä vastaavasti valukaan).
Kaula-aukko nousee tarpeeksi ylös, jotta mekon fiilistä voi helposti muokata lyhyillä koruilla. Siitä saa riittävän juhlavan arkidrinkille kimaltavalla kultakorulla. Pidempi, riippuva ketju muuntaa siitä kulttuurikelpoisen.
Musta väri on ihan ykkönen, sillä silloin pelkät kultaiset sandaalit mekon parina tekevät jo itsessään statementin.
Välillä tuntuu, että pelkkä kello asusteena riitää.

Rakastan mekon rentoutta, sillä se toimii mainiosti myös tennareiden parina. Silloin kun olo on oikein cozy, chill ja soft.

Eniten pidän mekosta (ja elämästä!), kun lämpöä on riittävästi niin että voi loikkia kaduilla sääret paljaina. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kävellessä aurinko osuu jalkoihin ja alkaa lämmittää sääriä. 
Viileyden yllättäessä riittää, kun mekon kanssa pukee sukkikset. Tooosi kylmällä säällä kahdet, joista toiset ovat villaiset.

Erityisesti näin matkalla huomaa miten ihanaa on, jos ja kun oma olo tuntuu vaatteissa kotoisalta. Kun kaikki muu ympärillä muuttuu, lempimekko pysyy. Kun vaatteessa on hyvä olla, voi keskittyä seikkailuihin, tunnelmien aistimiseen ja ihmisten kohtaamiseen.

(Tai itsensä ja mekon yllättämiseen viemällä mekon sinne, minne se ei koskaan olisi ajatellut pääsevänsä: rannalle, jossa aallot ensi kertaa mekon elämässä pussasivat sen helmaa)
 

Turvamekossa on luottavainen fiilis valloittaa maailmaa.

Se muistuttaa, että kaiken muutoksenkin keskellä, uusissa kaupungeissa, uusissa tilanteissa, uusilla rannoilla kaikki on hyvin.

Mekko on parin sesongin takainen COS. Halaan, silitän ja toivon lujaa, että se kestää vielä monen monta sesonkia ja seikkailua.