Kiitollisuudesta
Vaikka matkaa on vielä jäljellä (ainakin) kaksi kuukautta, oon tänään jotenkin niin täynnä kiitollisuutta kaikesta tästä ajasta ja kokemastani, että sanat vaan vuotavat yli laitojen ja soljuvat paperille. Tuntuisi juhlalliselta kirjoittaa kiitokset sitten kun matka on loppu, mutta tässä välissä tuntuu tosi hyvältä antaa tuntua hyvältä, just nyt.
Kiitollisuuden aiheet ovat niissä pikku jutuissa, jotka tekevät elämästä täällä erilaista. Ja sitä erilaista, uutta ja jännittävää lähdin täältä etsimään. Halusin yllättää itseni sillä, miten erilaiseksi elämän voi rakentaa. Kauneinta silti on ollut huomata, että näiden luksukselta tuntuvien asioiden kyljessä ei yllättäen olekaan isoa hintalappua. Niillä on enemmän tekemistä sen kanssa, että asioista on aikaa nauttia.
– Kiitos sille, että on ollut aikaa kuunnella musiikkia. Kun Frank Ocean julkaisi uuden levynsä , maattiin sängyllä J:n kanssa ja kuunneltiin levy alusta loppuun – jotain sellaista, mitä olen aina halunnut tehdä; ja tälle ajalle niin harvinaista; arvostaa levyä alusta loppuun. Hetkessä oli taikaa.
Oon kuunnellut musiikkia mielennostattajana aamukävelyillä rannalla; kuulokkeen toinen nappi korvassa ja merenpuoleisella korvalla aaltojen kohinaa kuunnellen. Ihan itse miksasin, ja on muuten elämäni paras soundtrack.
Oon venytellyt pitkään kotimme gymillä musiikkia kuunnellen. Venytellessä on ihanaa uppoutua myös biisien sanoihin kunnolla. Mieletöntä, miten monilahjakkuuksia musiikintekijöiden täytyy olla pystyessään pukemaan tunteita sekä sanoiksi että säveliksi. Yksittäiset ajatukset biisin keskellä ovat monesti olleet sellaisia, jotka on iskeneet niin, että sama biisi on jäänyt soimaan koko session ajaksi repeatilla:
”I’m about to drive in the ocean
I’ma try to swim for something bigger than me
Kick off my shoes and swim good, and swim good
Take off this suit and swim good, and swim good, good. ”
Ja väärin kuultuna muuan kertosäekin tuntui kertovan ihan omasta elämästä:
”This water is my family, this water is my blood. This water tells my story, this water knows it all. ”
”Sweet life, sweet life
mangoes, peaches and limes.”
– Kiitos sille, että on ollut aikaa lukea kirjoja. Kirjojen tyyneydessä on sitä jotain, jota olen tarvinnut elämääni tasapainottamaan. On ollut mahtavaa lukea aussikirjailijoiden teoksia, sillä se on upeasti raottanut verhoa tän unelmien maan sisimpään. On aina mielettömän hienoa, kun aussikirjailijat löytävät sanat niille tunteille, joita olen juuri hetki sitten kokenut.
”How we didn’t melt and pour down a drain I’m hard pressed to tell you.” / Helen Garner, Heatwave.
”I miss that feeling of your senses having to strain an inch beyond your skin that you get in places where people aren’t talking your language.” / Helen Garner, Le chance existe
”Eucalypts are unusual in respect of light: their leaves allow a see-through foliage which in turn produces a fraul patterned sort of shade, if at all. Clarity, lack of darkness – these might be called ’eucalyptus qualities’.” / Murray Bail, Eucalyptus
– Kiitos Coastalwatchin surffireportterille John Carltonille. Hän on se, joka saa mut nostettua sängystä kirjoittamalla vinkkinsä: get out there early, ja silloin siellä vedessä mä oon, omaksi yllätykseksenikin heti aamukuuden jälkeen. Tuulen tuivertamina päivinä tai totaalisen tyynen osuesssa kohdalle ohje kuuluu kaunistelematta: forget it. Best to call it a lay day, ja silloin tietää keskittyä muihin juttuihin. Johnin sanoista on tullut mulle rantaelämän raamattu. Tosin olen kokemuksen kautta oppinut hänen kiikaroivan merelle pro-surffarin lasit silmillä. Kun surffi on ollut hänen mukaansa ”amazing”, olen löytänyt itseni haukkomasta henkeä jättiaaltojen keskeltä. Siksi haen johdatusta myös Swellnetin asiantuntijoilta, jotka huomioivat myös ei-surffilaudan-päälle-syntyneet ja muistuttavat pienten aaltojen aikoina olosuhteiden olevan perfect for beginners.
– Kiitos siis sille, että elän lähempänä luontoa ja merta kuin koskaan. On ihanaa, miten suurta osaa rakastamani elementti täällä näyttelee tavallisessa arjessa. On ihanaa tietää, mistä suunnasta aamulla tuuli puhaltaa, milloin vesi on korkealla ja milloin puolestaan laskuvesi paljastaa uusia reittejä, kivenkoloja ja rockpooleja tutkittavaksi. On aina jännittävää nähdä aamukävelyllä, jos aallot ovat muokanneet hiekkatörmiä eilisestä muokaten koko rannan profiilia – ja sitä myöten surffia.
– Kiitos Australian elämänlaadulle. Tarjoilijan palkallakin täällä voi elää uskomattoman hyvää elämää – ostaa tuoretta, terveellistä ja herkullista ruokaa. Maistella superfoodeja, siemailla tuorepuristettuja mehuja, käydä joogatunneilla, syödä ravintoloissa, juoda hyviä viinejä (kuka maahantoisi BYO-kulttuurin Suomeen!?), matkustaa ja seikkailla ympäri maata.
– Kiitos rentoudelle ja sille, että oon törmännyt rentoihin ihmisiin. Oon itse aika moinen suorittaja, aina menossa pää kolmantena jalkana tavoitteesta toiseen, kiireessä ilme itseänikin ärsyttävästi kiristyen. Aussirentous on opettanut mulle, ettei kaikkea vakavaakaan tarvitse ottaa vakavasti. Pomoni osaa asiansa ja muistaa kanta-asiakkaidemme kasvot, nimet, lempikahvin ja sokeripalojen määrän. Mutta inhimillisenä olentona välillä hänkin löytää itsensä ravintolan kylmähuoneesta hyllyjä tuijottaen ja itseltään ääneen kysyen: ”what was I looking for?”. Nämä tilanteet ovat niitä työilmapiirin icebreakereita, jotka saavat muistamaan, että ihmisiähän tässä kaikki ollaan.
– Kiitos sille sielulle, joka on auttanut säilyttämään coastilla palan viidakkoa. Mulle se merkkaa koko työelämän ja vapaa-ajan balanssia. Voin vain kuvitella, miten paljon kysyntää ulos merelle kurkottavalle niemennokalle on ollut asuntosijoittajien silmissä. Onneksi elämänlaatu ja luontoarvot ovat säilyneet arvolistan kärjessä ja Burleigh Headsin asukkaat saavat kutsua heti asuntoalueelta alkavan National parkin viidakonvehreitä polkuja lenkkipolukseen. That’s real luxury.
– Kiitos sille, että kokemukset ovat auttaneet hahmottamaan sitä, mitä elämältäni haluan. Kiitollisuuden tunteet ovat kirkas merkki siitä, että asiat ovat juuri nyt hurjan hyvin ja elämä on täyttynyt uusista asioista, joista nauttii täysillä.
– Kiitos sille, että uskalsin lähteä.