On the road

Suuri osa roadtripin viehätystä on itse matkanteko. Uudessa-Seelannissa matkalla olo on osa elämystä, ja maisemien ansioista hyvä sellainen. Kilometrejä pienellä saarella kertyy mittariin yllättävän paljon, sillä tiet eivät suinkaan kulje suoraan määränpäästä toiseen, vaan suorimman reitin katkaisee useimmiten ylitsepääsemätön vuoristo. On the road -elämä tulee väkisinkin tutuksi jokaiselle, joka Uuteen-Seelantiin suuntaa

Onneksi myös matkan varrella tapahtuu. Seuraavassa pikku pilkahduksia siihen, mitä meidän tuulilasistamme vilahteli: 
 

 

 

 

 

Tyhjiä rantoja. Sinisintä vettä ikinä.
Mustaa ja valkoista. Kiveä ja lunta.
Sadepisaroita vanin tuulilasissa.
Mutkittelevia teitä.
Siltoja, joilla saa ajaa vain yksi kerrallaan.
Ohituskaistan sijaan ”slow vehicle bay”. Sinne ajaa se hitain auto (meidän van) ja nopeammat saavat huristella ohi liioin kiihdyttelemättä.

Vaikka Suomessa on talvi, täällä on kevät ja lehmät ovat pieniä.
Tienvarsien heinä aaltoilee tuulessa.
Sateen jälkeen vuorenseinämät kimaltelevat, kun vesi tippuu vihreiltä lehdiltä toisille.
Yksi pelastettu ankkaperhe, kaksi peuraa, kaksi jänistä, yksi siili. Siinä eläimet, jotka pomppivat ajovaloissamme, mutta joiden päälle emme ajaneet.
Auringon viimeisiä säteitä vuorien huipuille ennen yöpaikan löytymistä. 
Auton parkkeeraamista pimeässä ja aamun tullessa sen valkenemista, mistä tänään herätään. 
Sitä on elämä tien päällä. Vanlife.