Epäröimätön vastaus: Surffaus. 

Yksi osatekijä surffauksen hienoudessa on kevyenkevyt tunne surffin jälkeen.

Kun on padlannut läpi kymmenien aaltojen, vesi on huuhtonut kasvojen yli niin vauhdilla, niin monta kertaa, niin piittaamatta sinusta ja pienuudestasi.
On nähnyt monta kirkasta aallonharjaa ja valon kimaltavan vesiseinän läpi. Vesipisaroiden muodostuvan laudan pinnalle ja huuhtoutuvan taas seuraavassa hetkessä ympäröivään mereen.

Kun vedestä nousee, huuhtoo suolavedet rantasuihkussa, saa makeaa vettä huulilleen ja pyyhkii kasvonsa vihdoin pyyhkeeseen, olo on autuas.

Kaiken huuhtomisen ja huuhtoutumisen jälkeen olo on hyvällä tavalla tyhjä.
Jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin puhdas hymy, joka nousee raikkaana, aidon puhtaana tunteena sydämestä asti. 

​

Asioita, jotka olen oppinut ja jotka niin helposti unohdan: 

Onnellisuus ei lisäänny lisäämällä. Kolmas kupillinen kahvia, kymmenes kourallinen nachoja tai se neljäs suklaakeksi ei koskaan ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen. 

Ruualla hankittu hyvänolon tunne ei voita raikkaassa ilmassa tehdyn kävelyn tuottamaa tunnetta. Puhtain onnellisuuden kokemus syntyy yksinkertaisimmista asioista. 
Mutta juju on siinä, että niitä ei voi säilöä ja ostaa kaappiin pahan päivän varalle. Niiden luo pitää mennä. Ehkä koko totuus onkin siinä, että niiden eteen pitää nähdä pikkuisen enemmän vaivaa kuin sujauttaa käsi pussiin tai rapistella rasia auki.

Luonto on äärimmäisen taitava tuottamaan yksinkertaisen onnen kokemuksia. 

Jokin siinä luonnollisessa tilassa, jossa kaikki on kuten pitääkin, on omiaan muistuttamaan totuudesta; kuinka kaikki on oikeasti tosi hyvin, ihan vaan olematta mitään lisää.

Luulenkin, että onnellisuus ei synny lisäämällä, vaan poistamalla häiriötekijät. Kun pääsee kauemmaksi mieliteoista, ärsyynnys, levottomuus ja saamattomuus katoavat.
Keskittyminen yhteen yksinkertaiseen asiaan; meren aaltoihin, metsän vihreyteen, hyvään biisiin, juoksuaskelten tahtiin tai vain kevyeen kävelemiseen saa huomaamatta unohtamaan ne tuhat muuta mielessä pyörinyttä asiaa. Olen tosi onnekas, sillä nuo yksinkertaiset asiat ovat myös niitä, jotka vetävät minua magneetin lailla puoleensa. Onkin hassua, miten joka kerta näiden asioiden luo päästyään muistaa, miten on oikeastaan helpompi antaa aistien levätä nauttien niistä kuin pohtia päänsä puhki, mitä vielä lisäämällä saattaisi saada kivan olon.

Vaikka olen oppinut kaiken tämän noin sata kertaa, olen edelleen yhtä taitava unohtamaan totuuden.

Onneksi toisinaan se, että syö paketillisen TimTameja yhdessä illassa saa aikaan sen, että vetää seuraavana päivänä leggingsit todellisella innolla jalkaan ja tempaisee energisimmän treenin aikoihin. Mutta se kuuluisa hyvä olo tuli silläkin kertaa todistetusti saavutettua vasta tekemisen kautta.

Haluan oppia olemaan se tyttö, joka rehellisenä itselleen huokaisee pitkän päivän jälkeen: I need a drink walk, lähtee rantaan ja palaa onnellisen rauhallisena takaisin. Sen sijaan, että huijaa itselleen tarvitsevansa sen neljännen palan suklaata (ja edelleen sen kävelyn).

Future goals setted.