Putting an extra effort

Otsikon lause on ehkä kuvaavin tapa kuvata sitä, miksi pidän Australiasta.
Täällä on tekemisen meininki. Jos halutaan asioiden tapahtuvan, kokeillaan ja tehdään itse. 

Mulle pienet asiat ovat olleet aina tärkeitä. Että kahvilusikka on suorassa linjassa kahvikupin kanssa. Että pöytään katetuista viinilaseista muodostuu kaunis linja. Että jos tehdään, tehdään kunnolla. Annetaan asioille viimeinen silaus.

Vaiva palkitsee. Jos jää velttouteen makaamaan, voi olla varma että veltostuu lisää.
On täysi fakta, että elämästä saa irti enemmän, kun antaa itsestään enemmän.

Varsinkin Melbournessa tunsin olevani kotonani, sillä kaikkeen panostetaan loppuun saakka. Ravintoloiden aamiaisannokset koristellaan kukkasin.
Kahviloiden naistenhuoneet ovat yrteiltä tuoksuvine saippuoineen ja käsivoiteineen kuin spa-kokemus keskellä päivää.
Lifestyleputiikkeihin tekee mieli pujahtaa jo pelkän tuoksun takia, sillä kaikkialla panostetaan visuaalisuuden lisäksi myös siihen, miltä liikkeessä tuoksuu (ja miksipä ei, sillä myös tuoksuthan ovat kaupan).
 

bassikestore.jpg

 

saigonfragrance.jpg

 

elkacollective.jpg

 

 

 countryroadwindow.jpg

 

Ihanimmissa kahviloissa kahvin kanssa saa suklaan tai keksin (ei niin, että kaipaisin suklaata päivittäin, mutta eleen tuoma fiilis on sitä otsikon julistamaa extraeforttia).
Monien kahviloiden menuissa on tarina siitä, miksi paikka on olemassa: joko maailman pelastamiseksi, nälänhädän poistamiseksi tai Serotonin Dealeryn tapauksessa puhtaan mielihyvän ja kasviperäisen hyvinvoinnin jakamisen vuoksi. Oma tarina on usein vaikea pukea itse sanoiksi, mutta kun siihen uhraa ajatuksia, efforttia ja hetken aikaa, tekemiselle kirkastuu selvä syy ja suunta jonka avulla on helpompi houkutella ympärille ihmisiä, jotka haluavat tulla osaksi tarinaa.

Lorna Janen activewear-myymälöissä ei tyydytä myymään pelkkiä joogapantseja tai paitaa, vaan inspiroidaan elämään brändifilosofiaa todeksi tarjoamalla mahdollisuus osallistua joogatunneille. Myymälä on yhtä kuin joogasali – ja tunnin jälkeinen terveellinen tankkaaminen on tehty helpoksi liikkeen toisen kulman Nourish-kahvilassa.

bodyflowstudio.jpg

Parhaimpien joogatuntien ohjaajat suihkivat tunnin lopussa ilmaan tuoksuja, jotka sitovat tunnin kokonaisuudeksi joko rentouttamalla tai energisoimalla. Lempparijoogapaikassani Body Flow’ssa oli lisäksi taivaalliselta tuoksuvat luonnonkosmetiikkatuotteet tunnin jälkeen kaikkien käytettävissä. Ei ihmekään, että ihmiset lähtevät studiolta niin aidon raikkaina – ja palaavat kokonaisvaltaisen kokemuksen perässä aina takaisin.  

Uskon siis vahvasti, että mitä enemmän itsestään antaa ja mitä enemmän vaivaa näkee, sitä enemmän elämä antaa vastakaikuna.
Tekeminen on se taikavoima, joka synnyttää tunteen siitä, että asiat liikkuvat eteenpäin. Kun tekee mitä rakastaa, tekee sen tunteella ja loppuun asti, syntyy lopputuloksena jotain ainutlaatuista. Ja sen perässähän me kaikki täällä ollaan – että elämä tutuisi ainutlaatuiselta.
Pienellä panostuksella se niin helposti tuntuukin!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Elämäntyyleistä ja sen oman etsimisestä

brissyy.jpg

Samalla hetkellä kun laskeuduimme Brisbaneen, mulle tuli se olo että yhtäkkiä ei ole kiire mihinkään. Kaupungin fiilis oli niin kovin erilainen kuplivaan, trendikkääseen ja koko ajan menossa olevaan Melbourneen nähden. Kuuma ja kostea ilma ympäröi meidät heti. Kukat kukkivat vihreillä lehdillä aussitalven lähestymisestä huolimatta ja koko fiilis oli kaikessa rentoudessaan kovin karibiamainen. Brisbanesta suuntasimme vielä työmahdollisuuksien perässä rannikkoa alemmas Gold Coastille.
 

Täällä Coastilla koko elämä on tosi erilaista. Melbournessa mulla oli aina iso lista näyttelyitä ja gallerioita, kahviloita joissa pitää käydä. Täällä elämä keskittyy, niin, elämiseen. Mikä on aika huikeaa tiukkaan kalenteroidun suomiarjen jälkeen. Tosin myös yllättäen tosi haastavaa, sillä kalenteri täytyy nyt täyttää ihan erilaisilla jutuilla.

Olo on täällä vähän kuin pikkupaikakkunnalla, sillä kahvilat ja muut mukavat hengailu- (ja bloggailu-) paikat sulkevat ovensa jo neljältä. Sen jälkeen täytyy ihan miettiä, mitä sitä kaikella ajalla tekisi. Nyt aussitalvella pimeää aikaa on paljon, sillä aurinko laskee viideltä. Valoa riittää puoli kuuteen, mutta sen jälkeen aika tuntuu pysähtyvän. En ole luonteeltani varsinainen pubihengailija, joten nyt täytyy keksiä muita tapoja ajanviettoon. 

Melbournessa kaikkiin kaupunkiaktiviteetteihin pääsi helposti pyörällä, sporalla tai junalla. Myös luonnonhelmaan rannoille ja luonnonpuistoihin! Täällä liikennevalojen värittämältä tieltä poistuakseen tarvitsee oman auton (tai ystävän, jolla on sellainen).  

Paikallislehtien sivuilta silmäilemäni adjektiivit kuvaavat kaupunkien tunnelmien eroja osuvasti: Melbournessa kaikki oli trendy, beautiful, new, modern, simple, scandinavian. Täällä kaikki on epic, sassy, breaking news. Nuo ensin mainitut ovat olleet mulle aina niitä, joissa on sitä taianomaista, luonnollista vetovoimaa. Varmasti juuri siksi Melbourneen olikin niin helppo sopeutua, kun kaupunki tarjosi joka kadunkulmassa kaikkea joka sai sydämeni pamppailemaan heti ensi silmäyksellä.

Täällä tulee viemään hetken aikaa, että löytää paikan todellisen sielun. 

On meinaan ilmalaivoja, teemapuistoja, pilvenpiirtäjiä, buffetteja. Määrää ja kokoa. Tiukkoja peppuja, rakennekynsiä ja kaapin kokoisia miehiä. Neonvaloja ja Amerikasta lainattuja paikannimiä (Miami, Florida). Teineillä allaan käsittämättömän kimaltelevia autoja. Se tunnetuin kaupunginosa, Surfers Paradise, paljastui pienoiseksi nimihuijaukseksi, sillä jos paikallisen bisnesmiehen investointimielessä ideoiman nimen kuvaama surffiparatiisi on täällä joskus sijainnut, se on ajat sitten kadonnut johonkin pilvenpiirtäjien, yökerhojen tanssilattioiden ja McDonaldsin öisten jonojen alle. Rahallisesti ilmeisen toimiva strategia siis, mutta omien jalkojeni alla kovin ontto. Kaupunginosaa kuvailtiin Lonely Planetissa osuvasti Paris Hiltoniksi; kimaltelevaksi, vähän hupsuksi, övereihin taipuvaksi ja helpoksi. Omaan kokemukseeni hyvästä elämästä peilaten en voi olla ajattelematta, että jengi niillä kaduilla on välillä vähän hukassa. Pyöräilee mukacoolisti kypärä roikkuen pyöränsarvessa. Korvaa laadun överisti määrällä ja viettää arki-iltansa joko salilla peilin edessä peppuselfieitä ottaen tai perjantai-iltaa kotisohvalla odottaen.

Tuo elämäntyyli saa minut kerta toisensa jälkeen hämmentymään, sillä rannikkoa kymmenen kilometriä etelään pyöräillessään pääsee niihin oikeasti paratiisimaisiin maisemiin, joissa vesi siintää turkoosina vehreän kasvillisuuden välistä. Onneksi seikkailimme pidemmälle ja löysimme kotimme sieltä!

Mutta siihen kiireettömyyden ensitunnelmaan palatakseni – se ei ole pintaa raaputtaessakaan kadonnut! Kaikkein upeinta täällä on, että ihmisillä on enemmän aikaa. Jokaisella ympärillä. Voi pysähtyä juttelemaan ohikulkijan kanssa. Ja kun sitten löytää samanhenkisiä ihmisiä, kaikilla on yhtäkkiä koko ilta aikaa olla illallisella. Keskusteluissa pääsee syvemmälle.

Täällä on siis aikaa. Myös aikaa sille, että saa kokeilla täysin toisenlaista elämäntyyliä. Rentoa, vähemmän aikataulutettua. Sellaista, johon ei ole ennen tai muualla ollut mahdollisuutta. Tunteet ovat olleet ristiriitaiset, sillä luonnollisesti olen ollut eniten kotonani, kun kaikki ympärillä on ollut linjassa omien mieltymysteni ja aikataulujeni mukaan (kukapa ei, sillä silloin elämä tuntuu niin helpolta!). Mutta uskon, että tässä on ainutkertaisia kasvun paikkoja, joita vain matkalla olo tarjoaa.

Musta tuskin kasvaa paikallisiin normeihin venymälläkään rempseää, suulasta tyttöä, joka skoolaa päivän päätteeksi poikien kanssa bissellä baarissa ja jatkaa aamuun asti, mutta eiköhän tästä rintataskuun jotain arvokasta tartu.
 

safarichairs.jpg
Vähintään pitkät välimatkat lempikahviloihin tulevat kasvattamaan kärsivällistyyttäni. Ehkä opin vihdoin olemaan kiireettömämpi ja varaamaan kalenterista aikaa tekemisien sijaan ihmisille.

Tai sitten rakennan arjesta täälläkin mahdollisuuksien mukaan omanlaiseni poimimalla niitä asioita, jotka saavat silmäni kimaltamaan innostuksesta. Sovin treffit kivan tytön kanssa joogasalille – tai surffibiitsille ­– jonne siitä “paratiisista” näkyvät vain pilvenpiirtäjien ääriviivat. 

 

bigcitiesbestfromdistance.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Matkat