Onnesta ja sen kerääntymisestä
Olen aina epävarma postatessani vaikeuksista ja tahmeista ajatuksista.
Kannattaako näitä ajatuksia ajatella? Entä jos koetan nyt vain vain kääntää ajatukset positiivisiksi? Kannattaako näistä ajatuksista kirjoittaa? Ja kannattaako näitä syntyneitä ajatuksia julkaista?
Olen ja haluan olla onnellisuuden lähettiläs. Uskon, että onnellisuus lisää onnellisuutta, niin kuin samanlainen energia kerää ympärilleen samanlaista energiaa. Siksi luonnollisesti pidän enemmän ilonaiheiden jakamisesta.
Jos mietin synkkiä ja pelottavia ajatuksia, tuhoanko kaiken sen hyvän jonka olen jo ehtinyt kerätä ja ympärilleni rakentaa?
Viime postauksen jälkeen ja pelkoa käsiteltyäni kuitenkin voin todeta, että myös vaikeiden asioiden ajattelu kannattaa. On hyvä purkaa ulos se, mikä huolestuttaa, sillä se todellakin toimii juuri tarkoituksensa mukaisesti – purkaa ajatusten painolastia päästä paperille.
Se on prosessi, ja omalla tavallaan tarttumista toimeen. Kun kaikki itse ongelman ratkeamisen eteen on tehty, on ehkä hyvä purkaa ajatuksia ongelman ympäriltä.
Todettuani, että tässä kohtaa ihan oikeasti pelottaa, myönnettyäni sen ja purettuani ajatuksia, ensimmäisenä oma oloni alkoi helpottaa. Tiesin tarkemmin, missä ollaan, mitkä ovat huoleni aiheet ja sen, mistä päästä niitä kannattaa lähteä ratkaisemaan.
Tein itse ongelmalle suunnitelmallisesti sen, mitä voin, ja lopulta keskityin muun ajan unohtamaan ongelman. Monet asiat, jotka ajattelin ongelman ratkaistuani olevan saatavilla, olivat jo – aurinko laskee kaikessa upeudessaan joka ilta, ja päivän voi suunnitella niin, että sitä pääsee todistamaan. Voin jo ongelmaa ratkaistessani nauttia paloja siitä elämäntavasta, jonka itse työn saaminen tulee mahdollistamaan. Aloittaa päivän heräämällä yhtä aikaa auringon kanssa ja suunnata aamulenkille rannalle. Ja kas, nauttimalla siitä kaikesta, joka oikeasti onkin jo käsillä ja saatavilla, myös seuraava päivä alkaa paremmin. Samaan aikaan, kun tekee jotain, joka kasvattaa omaa onnellisuuden pankkia, tulee antaneeksi asioille aikaa sutviutua.
Murehtiminen ja pelossa kieriminen ei auta kuin sekoittamaan oman suuntavaiston. On hyvä purkaa kaikki mieltä painava paperille, nollata tilanne ja sen jälkeen aloittaa asioista, jotka tuottavat iloa. Kirkkaalla mielellä itse ongelman ratkominenkin on mukavampaa. Hyvällä mielellä tehdyt asiat kun keräävät ympärilleen lisää hyvää.
