Vaihtelun vuoksi tykkään siitä, että ostoksia pitää miettiä tarkemmin. Tarjoilijan palkalla ei käydä työpäivän päätteeksi pikku kierroksella katsomassa mitähän uutta kauppoihin on ilmestynyt (mitä Helsinkiarjessa tuli usein harrastettua). Siksi täällä tuntui juhlalta, kun olin pitkään pohtinut uusia kenkiä ja koska liikkuva työ, sellaiset oli rehellisesti pakko saada. Kun kävelin kaupasta ulos huolella harkitun ostoksen, uusien Air Max Theojeni kanssa, fiilis oli mahtava. 

Mutta. Olen saanut saman mahtavan fiiliksen monesti myös, kun olen kävellyt kaupasta ulos tyhjin käsin. Taustaksi avattakoon, että se ei ole täällä helppoa. Melbournen vaatetarjonta on nimittäin aivan omaa luokkaansa. Vaatteissa on uskomattoman kauniit ja viimeistellyt leikkaukset, pieniä leikkauksellisia yksityiskohtia ja veistoksellisia laskoksia, jotka tekevät yksinkertaisestakin vaatteesta kiinnostavan. Vaatteiden mittasuhteet ovat uskomattoman kauniita ja voisin viettää aikaa tuntitolkulla kahvilan ikkunassa ohikulkijoiden asuista nauttien. 

Siitä huolimatta olen onnistunut pitämään rinkan vaatepuolen kevyenä ilman yhtäkään uutta ostosta. Osin sen vuoksi, että pakkasin fiksusti ja onnistuin ottamaan mukaan vaatteita, joissa minun on vieläkin hyvä olla. Tiedättehän, joissakin vaatteissa aika vain jättää, ja joskus niin ihana vaate ei tunnukaan enää miltään. Ja toisissa olo on kuin kotonaan aina kun vaatetta vain katsookin. Tällä kertaa paino on onnekkaasti ollut viimeksi mainituilla. 

Samalla olen oppinut pitämään tunteesta, että voin ilokseni pujahtaa kauppaan, tunnustella laadukkaita kankaita, ihailla laskoksia ja leikkauksia ja kuitenkin todeta, etten tällä hekellä tarvitse mitään uutta ja jatkaa matkaa yhtä kevyesti kuin sen aloitin. Tuntuu yllättäen ostopäätökseltä myös olla ostamatta. 

Hassua on myös se, kuinka vaatekaappini palvelee tällaisena supistettuna versiona jopa paremmin kuin kotona runsautta pursuava versio. Ja hassua on myös se, kuinka se vaatekaappi, jossa on vähemmän vaatteita, tuntuu samalla tarjoavan enemmän vaatteita, joista pidän. 

Matkan varrella on ollut hauska huomata, kuinka more ei ole aina more, ainakaan ostamisen ja omistamisen suhteen. Oivallus tuntuu aika vapauttavalta.