Matkaan lähtiessäni en tiennyt ollenkaan mitä odottaa. Koko lähtö tuli eteen niin ex tempore, etten ehtinyt sen enempää seikkailla edes googlen street view:ssä. Koska kaupungit ja ympäristöt kiinnostavat minua, mietin tietysti miltä arkkitehtuuri näyttää. Yövyin ensimmäisen viikon ystäväni asunnossa ja ihmettelin, kun kuulin muuttavani omakotialueelle. Kuusi kilometriä miljoonakaupungin keskustasta – keltaiseen omakotitaloon. Olin hämilläni, sillä odotin yksiötä kaupunkilähiössä.

Kaupunkiarkkitehtuuri on kuitenkin täällä täysin omanlaisensa. Bisneskeskustassa CBD:ssä kohoavat tornitalot, toimistot ja hotellit toinen toista kimaltelevampine julkisivuineen. Mutta heti keskustan ulkopuolella asutus on pitkälti yksi- tai kaksikerroksista asutusta etupihaterasseineen ja pikku takapihoineen.

Jokaista asuinaluetta halkoo yksi pitkä pääkatu, jonka varrelle kaupat, kahvilat, putiikit ja palvelut ovat keskittyneet. Helsingistä tuttu rakenne, jossa lähikauppoja on siellä täällä, tuntuu täällä täysin tuntemattomalta. Marketit ovat suurempia, ja niihin on usein yli puolen kilometrin matka. Jos olisin valinnut asuinalueen toisin, olisin käynyt lähikaupassa bussilla. 

Pääkadut ovat kuitenkin mielenkiintoinen konsepti, sillä iltaisin ne täyttyvät elämästä ja ulkona syömiseen on monen monta vaihtoehtoa vieri vieressä.
Pääkadut tuovat kuitenkin mieleeni jollain tapaa villin lännen. Kompakteja, pieniä taloja kuin saluunoja vieri vieressä. Arkkitehtuuri on myös varsin vaihtelevaa, ja valehtilisin jos sanoisin yleiskatukuvan olevan kaunis. Eri väriset kyltit, neonvalot ja ikkunoihin liimatut menut luovat katukuvaan oman camouflagensa. Mutta kun kahviloihin ja kauppoihin pujahtaa, pääsee yllättävän usein äärettömän upeisiin urbaaneihin tiloihin. Skandinaavisen puhtaat värit ja linjat tuntuvat olevan pinnalla, ja siinä piileekin varmasti yksi syy siihen, että tunnen olevani kahviloissa kuin kotonani.

Toisaalta eri kaupunginosat eroavat valtavasti toisistaan. Täältä löytää historian ansiosta Carltonin italialaisen kaupunginosan, jossa katukuvaa kaunistavat tyylikkään mustat tuolit ja harkitun elegantti sisustus. Prahranissa ja South Yarrassa kahvilat ja kivijalkapuodit ovat puolestaan kuin Kinfolkin sivuilta. Fitzroy on pinnalla juuri nyt, ja siellä niin ruokakulttuuri, baarit kuin katumuotikin on kokeilevaa. 

Runsautensa ja monipuolisuutensa vuoksi tässä kaupungissa riittää tutkittavaa. Siksi pysymmekin täällä vielä hetken. Haluan todella päästä sisälle kaupunkiin ja oppia tuntemaan sen rytmin ja sen vaihtelut. Vasta sitten voin sanoa asuneeni Melbournessa.