Pitkitä kesää
Tämä kesä on omistettu saaristolle.
Suosittelen kaikille etenkin Turusta helppoa päiväretkeä pyöräilemään saaristoon, Nauvoon.
Jos autollisia kavereita ei ole retkipäivänä saatavilla, nappaa bussi. Puolitoista tuntia hujahtaa hetkessä, kun bussi vilistää läpi vihreyden ja saaristosiltojen.
Pyörän saa vuokrattua Nauvon vierasvenesataman Strand Cafésta päiväksi 15 eurolla. Tämä oli ihana entry level -kokeilu Saariston rengastien polkemisesta haaveilevalle mielelle. Pyörissä on seitsemän vaihdetta, joten matka taittuu myös ylämäissä mukavasti. Pyöriä ei voinut varata etukäteen, mutta niitä on ollut aina saatavilla ja aamukahdeksan avaukseen tähtäävä aikainen lintu tietysti tuplaa mahdollisuutensa.
Aloitin seikkailupäivän aamun kuitenkin rauhallisesti Köpmansin kahvilassa. Aamiaispöytään oli katettu kiva valikoima supermaistuvaa puuroa, saaristolaisleipää ja leivänpäällisiä, croisantteja, jugurttia ja hedelmiä. Kannoin aamiaiseni ”salaiseen puutarhaan”, jossa sain nauttia aamusta Hesarin, pikkulintujen ja lämpöään lisäävän auringon kanssa. Pisteet sai myös ihana espanjankielinen musiikki, joka loi juuri oikeaa lomatunnelmaa.
Ensimmäisellä reissullani poljin vihreän reitin Nauvosta Korppooseen. Reitti etenee peltojen, metsän, veden ylittävän sillan ja lossiylityksen kera kohti Korppoota. Oli ihanaa kulkea pyörällä ja pysähtyä joka toinen metri kuvaamaan kaikkea kaunista ympäriltä. Pyydän anteeksi kaikkea sitä, mitä talven aikana tulikaan sanottua Suomelle, meinaan on Suomi vaan näin kesällä yksi kauneuden kehto.
Korppooseen saapuessani edessä oli yllätys, sillä keltaisen talon pihassa oli käynnissä huutokauppa. Tässä kohtaa tuli ainoan kerran harmiteltua kulkuneuvon valintaa, sillä fiksuna tyttönä järkeilin, etten millään saa pyörälläni kulkemaan kaupan ollutta valopöytää, kahta kaunista tuolia ja kolmea kukkatelinettä – juuri sellaisia, joita olin omaan pikku kotiini unelmoinut. Harmitusta ei helpottanut se, että ne lähtivät uuteen kotiin 2 euron hintaan.
Vastoin suunnitelmaani (= viettää kesäpäivä pyöräillen, kuvaillen ja korkeintaan kahville ja kivennäisvedelle pysähtyen) löysin itseni kuitenkin pian ihailemasta Amalias Hem -sisustusputiikin valikoimaa. En voinut enää vastustaa heinäpeltojen ja kukkaketojen ohi ajeltuani kaikkia niitä kasviaiheisia asioita, joita putiikki oli pullollaan.
Vasta ovesta ulos paperikassin, kahden julistetuubin ja korttien kanssa käveltyäni kohtasin taas sen rationaalisen minän, joka kysyi että mites ajattelit nämä sillä samalla pyörällä kuljettaa. Ongelma ratkesi kuitenkin luonnollisesti, kun punoin heinästä pienet kiiinnikkeet, joiden avulla heräteostokseni kulkivat loppupäivän mukana. Ja ovathan nyt kotiin matkansa tehneet julisteet juuri omiaan kesäpäivän muistoista ilahduttamaan.
Paluumatkalla löysin täydellisen eväskallion Nauvo–Korppoo -lautan Nauvonpuoleiselta rannalta. Yllätysaallot olivat vähällä syödä evääni, mutta saariston säännöistä muistutuksen saatuani rento tunnelma palasi.
Oli mahtavaa viettää koko päivä saaristossa ilman kiirettä ja hoppua ja rakastua Suomen luontoon taas uudelleen. Saaristo on kyllä mulle se ykköspaikka, sillä veden ja vehreyden yhdistelmää ei voita mikään.
Retken jälkeen mulla oli niin haltioitunut fiilis, että mietin jo paluubussissa, koska tänne pääsee uusiksi.
Jos lomasi ajoittuu nyt elokuulle, toivotaan lämpimiä päiviä ja jos lomailit jo heinäkuun aikana, pidennä kesää ja ota pyörä alle viikonloppuna.
