The sound of avalanches

van copy.jpg

Heräämme vanista sellaiseen näkyyn, jota emme osanneet Uudelta-Seelannilta odottaa. Lumihiutaleet laskeutuvat märkinä ja painavina ja liimautuvat vanin tuulilasiin. Kylmä hiipii peitonkin alle ja ihmettelemme mistä tämä kaikki kylmyys on tullut yön aikana yllättäen. Etsimme pipot päähän ja suuntaamme ulos. Siellä meitä odottaa kokovalkea näky.
 

notquitetheview.jpg
Missä ovat surffisäät, kirkas taivas ja rennot aamiaiset vanin takaluukun alla? Ehkä jossain pilvien sumentamien vuorenhuippujen takana.

Seikkailemme lumessa sen mitä lämpöön tottuneet raajamme kestävät ja kömmimme takaisin peittojen alle. Onhan kello vasta aamukuusi ja päivällä vielä aikaa lämmetä.

path.jpg
Seuraavan herätyksen jälkeen näky on kuin eri kirjasta. Poissa ovat lumi ja höyryävä hengitys ja aamiaisenkin uskaltaa kattaa ulkosalle.

Päivän to do on Hooker Valley Track.

Toisten askelten alla huojuva riippusilta. Hämmästyttävän nopeasti vaimeneva veden kuohunta, kun polulla jatkaa eteenpäin. Vuonojen välistä puhaltava tuuli, josta voi haistaa jään.

Mustaa kiveä ja valkoista lunta. Aidointa mustavalkoista, ihan ilman filtteriä. Samat kaksi väriä säilyvät maisemasta toiseen – vain mustan ja valkoisen suhde vaihtelee. 

Jylhiä vuorenhuippuja, jotka kutsuvat seikkailuun.
Lumivyöryjen äänet ja vuorenrinteitä kiertelevät katseet. Vaaraa ei näy, vaikka kuuluu.
Hyinen järvi, jonka pinta heijastaa koko maiseman tuplana.
Valo, joka lävistää pilvetkin.

mountaintops2s.jpg

majesty.jpg

cloudytopss.jpg

 

lake.jpg

clouds.jpg

avalanche2.jpg
 

reflection.jpg
 

thatlight.jpg

window.jpg

x.jpg

Ennalta arvaamattomat jutut terävöittävät aistit. Tuntuu ihan seikkailulta. 

 

Kulttuuri Matkat

Australian väreistä

Gumtree green, pale beige, sun bleached pastels, emerald green, turquoise waters, lush green, dust.
 

gumtreecolours.jpg
fadedcolours.jpg
bigocean.jpg
 

greenpalms.jpg
thepillars.jpg
cockatoos.jpg
jacobscreekcolours.jpg

sandlikefire.jpg

 

gumtree.jpg

On vain myönnettävä, että nämä ovat niitä värejä, jotka saavat mun sieluni säkenöimään.

Olisi henkisesti helpottavaa (ja kotiinpaluun kannalta kannattavaa), jos rakastaisin suomalaista kuusimetsänvihreää, syyslehtien oranssia, ruskanpunaista, kaarnanruskeaa ja sammaleenvihreää. Mutta jokin minussa vastustaa niiden värien tummaa ja syvää väriskaalaa.

Täällä auringon polttamassa maassa mun silmäni ja sieluni lepäävät. Puistokaistaleilla kaupungeissa, luonnonpuistoissa lehtivehreyden keskellä, rannoilla vaalean hiekan kohdatessa turkoosin meren. Vedessä, johon pohjan muodot ja yllä lipuvat pilvet tuovat aina uusia turkoosin, vihreän ja sinisen sävyjä. Rantakallioilla ja kielekkeillä, joiden väriskaalasta voi lukea maan tarinaa. Eukalyptusten haaleiden lehtien ja vaalean kaarnan yhdistelmässä. Sinisen seikkailullisissa sävyissä, jotka kerrostuvat horisontissa siintäviin vuorenhuippuihin ja haalenevat pilvien ansiosta puuteriseen sineen.

Kaikki se hento, mikä pystyy porottavasta auringosta huolimatta kasvamaan, on saanut täällä auringossa haalenneen sävyn. Kuin narulle unohtuneet pyykit.

Kun puhun Ausralian väreistä, puhun sekä niistä, joilla on sävy, että niistä, jotka ovat sitä itseään. Väreitä, jotka saavat täällä joka päivä henkeni salpautumaan ja olen vähällä haljeta kyyneliin kaikesta kauneudesta. Tässä maassa on jotain, joka väreilee mun kanssa samalla aaltopituudella.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Matkat