Saaristounelmaa

Heti seuraavalla viikolla saaristokuume nousi niin korkeaksi, että hyppäsin uudelleen Nauvon aamubussiin ja suuntasin seikkailuun.

Tällä kertaa halusin kiertää toisen reitin, jolle en vielä ensimmäisenä saaristoseikkailupäivänäni ehtinyt.

 

Sininen reitti on merellinen reitti, jonka tiet kulkevat upeita siltoja pitkin saaristomaisemassa, mutkittelevat lehmäpeltojen läpi ja kuljettavat eteenpäin saniaisviidakon siimeksessä.
Matkalla on upeat korkeat sillat, joiden korkeuksista meri avautuu kauniina.

Pienemmät veden ylittävät sillat luovat postikorttimaista saaristotunnelmaa. Pyörällä matka on oikeasti parasta. Voi tuntea auringon, tuulen ja saariston raikkauden ihollaan, pysähtyä milloin haluaa ja ihailla kaikkea sitä kauneutta, mitä ei yrityksistä huolimatta kaikessa laajuudessaan millään pysty tallentamaan yksittäisille filmiruuduille.

 

 

 

 

 

Pyöräilin Nauvosta Lillandetiin ja Sommarön kautta Kirjaisiin.
Rannalla laiduntavat lehmät näyttivät yhtä onnellisilta kuin minä.

​Saaristossa on ihan oma, nauttimaan kutsuva tunnelmansa. Autot lipuvat tiellä ohi lossien aiheuttamissa aalloissa, joiden jälkeen on taas pitkään ihanan tyyntä ja hiljaista. Ympärillä oleva kauneus on välillä kuitenkin niin kirkasta ja veden pinnassa kimaltelevaa, että silmiin sattuu ilosta. Ehkä siksi saaristossa tuntee olevansa niin elossa.
 

Sommarön ja Kirjaisen välisen sillan vierestä löytyi juuri sellainen kohta, josta olin saaristounissani unelmoinut: pieni uimaranta, jonka kallioilla voi tepastella paljasjaloin ja pulahtaa virkistäytymään viileään veteen. 

Parhaiden kesäpäivien jälkeenhän hiukset ovat suolaiset ja tuulesta sekaisin.

 

Kirjaisissa löysin ihanan, harmaantuneen laiturin, jonka ympärillä kaislat helisivät tuulessa. Levitin sinne kesäpisteeni, luin kirjaa ja kurkin pikkukaloja laiturin lankkujen välistä.
Merisumu peitti välillä auringon parhaan lämmön ja pakotti kietoutumaan villapaitaan, joten mukaan kannattaa pakata lämminkin vaate.  

Muutoin päivän saaristoseikkailu on kevyen repun matkailua, jossa omakin olo taianomaisesti kevenee.