Aurinkoa etsimässä
Päiväretki Nuuksioon
Vaikka rakastan kaupunkielämää, sen hektisyys ja paine saavat välillä haaveilemaan luonnon rauhasta. Puhumattakaan niistä viikonpäivien ainoista valoisista tunneista, jotka tulee vietettyä toimistolla. Niiden jälkeen kaipaa valoa, valoa ja valoa.
Lokakuinen aurinkoinen lauantai ja Nuuksio. Ajatus Nuuksioon suuntaamisesta oli lähtenyt ystävän kauniista Instagram-kuvasta ja Korpinkierros-reitin suosittelusta. Sen enempää emme olleet alueesta googlailleet, vaan suuntasimme eväsreput selässä kohti puistoa.
Helsingistä pääsi Nuuksioon julkisilla nopeimmin yhdistämällä junan ja bussin. Rautatieasemalta paikallisjuna Espooseen ja Espoon keskuksesta bussi 85A kohti Kattilaa ( mikä nimi paikalla! <3). Reittiopas neuvoo hyppäämään bussista Haukkalammentien pysäkillä.
Puolentoista tunnin matka kannatti, kun vastassa oli raikkaan kirpeä ilma ja edessä sen enempiä sunnittelematon seikkailu.
ll
Neljän tunnin seikkailun jälkeen kyltit kertoivat reittimme päättyneen sinne, mistä muut sen aloittavat. Olimme varmoja, että olimme löytäneet ystävän suositteleman seitsemän kilometrin Korpinkierroksen. Mutta kuten punainen opasmerkintä osoittaa, reittimme oli ollut – toki luovasti polulta poukkoillen – tuo kahden kilometrin ympyräreitti.
Mutta tavoite tuli täytettyä. Näimme syksyn ensimmäiset jäät. Kuurankukkia. Lämmittelimme käsiä teekupin kyljissä. Vedimme keuhkot täyteen rauhaa ja hiljaisuutta.
Ja kameran rullaa jälkeenpäin katsellessani huomasin, miten paljon olin kuvannut valoa. Valoa puiden raosta, valoa veden pinnassa, valoa välkkymässä veneen kylkeen, valoa metsässä. Toimistossa vietettyjen viikonpäivien jälkeen kohdalle osunut aurinkoinen lauantai oli parasta mitä voi toivoa.
