Lauantaina lähdettiin yhden lasillisen sijaan yhdelle popparikulholliselle – yöleffaan. 

Viime leffassa käynnistä olikin jo hurjasti aikaa. Johtuen ehkä siitä, että mulla on aika korkea kynnys leffaan menoon. Jo vuokraleffaa valitessa olen tosi kriittinen siitä, mihin haluan aikani käyttää. Mikään ei harmita enempää, kuin täysin turhaan ja juonettomaan pätkään käytetty puolitoistatuntinen.

Gone Girlistä olin kuitenkin kuullut monta ylistävää sanaa. 

Ja voi pojat mikä leffa se olikaan! Monesti käy vielä niin, että jos kaverit ovat kehuneet leffaa, odottaa ihan liikoja. Mutta tää leffa onnistui vielä ylittämään nekin odotukset. 

Yöleffassa oli vielä lisäksi ihan oma viehätyksensä. En ole ennen viettänyt lauantai-iltaa leffateatterissa, mutta tän kokemuksen myötä suosittelen lämpimästi! Ja olo oli kyllä tämän yli kaksituntisen jälkeen vähintääkin hämmentynyt ja ulkomaailmaan palaaminen tuntui kaikin tavoin epätodelliselta. Mahtava kokemus siis, jota voin suositella viinilasillisen korvikkeeksikin 🙂