Neljä Netflix-sarjaa: kehuttu, kelvollinen, kysymysmerkki ja kesken jäänyt
Suosikkiasiat: leppoisa höttö ja Adolescence (=ei leppoisaa höttöä)
Viime aikoina katsottua, Netflix-edition.
Kehuttu: Adolescence
Vieläkö saa kehua Adolescencea vai onko kaikki mahdolliset ylisanat jo käytetty? Ihan sama: oli hieno tapaus! 10/10, iski sieluun ja sydämeen. Minähän katson aika paljon kaikenlaista leppoisaa höttöä – kaikella rakkaudella. Ja siis höttö best, mutta hitto että välillä on siistiä katsoa näitä adolescenceja; raastavia ja rankkoja, ajatuksia herättäviä taideteoksia, jotka menevät ihon alle ja joita kelailee pitkään lopputekstien jälkeen. Adolescence oli ankea, ahdistava ja ajassa kiinni, ja on ankeaa, etteivät ne ihmiset, joiden oikeasti pitäisi katsoa se todennäköisesti koskaan tee niin. Kunhan vittuilevat internetissä ja elävät todeksi sitä kulttuuria, jota sarja kommentoi. On oikeasti melko pelottavaa, miten erilaisia reaktioita sarjaan olen lukenut naisilta ja kääntöpuolena misogyniassaan vellovilta manosphere-idiooteilta (”too woke”, ”väärä näyttelijä”, ”se tyttöhän oli kiusaaja”, ”not all men!!!”).
Kelvollinen: Running Point (Netflix)
Koska tasapaino on tärkeää, Adolescencen rinnalla katsoin Kate Hudsonin tähdittämän Running Pointin (=leppoisaa höttöä). Se oli täysin legitiimillä arvoasteikollani luokkaa aivan pätevä komedia. Mulla oli hauskaa sen seurassa, unohdin jo yhden veljeksen nimen. Suoratoistopalvelut ovat siitä pönttöjä, etteivät ne koskaan tee perinteisten network-kanavien sarjojen tapaan täysimittaisia kausia. Koska Running Point jos joku olisi kaivannut 24-jaksoista kautta nyt tarjolla olevien kymmenen jakson sijaan. Koko kausi sujahti ohi niin nopeasti, etten ehtinyt kiintyä kehenkään tai oikeasti saada otetta hahmoista. Selkeesti olisi kaivannut yhden tarpeettoman täytejakson, jossa Gordonin sisarukset jäävät jumiin korisareenan siivouskaappiin tai jotain muuta hölmöä.
Mutta siis: Kyllä kiitos, otan ilolla vastaan tulossa olevan kakkoskauden. Maailma kaipaa aivan päteviä komedioita.
Kysymysmerkki: The Residence (Virka-asunto)
Olen kakkosjaksossa ja mielipiteeni on se käsiään levittävä emoji (jos pitäisi kuvata itseään yhdellä emojilla, minä olisin se, btw). Periaatteessa sarja on oikein kiinnostava (murha Valkoisessa talossa, dun dun dun!!) ja pidän Uzo Adubasta, mutta joku tökkii. En saa itseäni kiinnostumaan murhamysteeristä. Ehkä ongelma on kerrontatapa, kaikki ne takaumat? Ehkä hahmoja on liikaa? Kaikki ne sekoilevat miehet? Ehkä se, että sarja yrittää olla niin quirky, että se tuntuu feikiltä? Ehkä se on liian leppoisaa leppoisaa höttöä?
Annan vielä tilaisuuden, ehkä tämä vaatii vaan vähän aikaa.
Kesken jäänyt: The Night Agent, 2. kausi
Olenko väärässä, vai oliko The Night Agentin kakkoskausi melko huono? Tai ainakin ne viisi jaksoa, jotka taistelin läpi ennen kuin luovutin. Ykköskausi oli minusta oikein pätevä (=leppoisaa höttöä), mutta kakkonen lähinnä tylsistytti minua.
(… oikeasti tiedän, mikä suurin ongelmani on: Peter. En pidä koko sarjan päähenkilöstä.)
PS. Severancen kauden päätösjakso… woah. Olen iloinen, että pakotin itseni pitämään sarjasta.
LUE MYÖS: