Kyllä, Netflixin kohusarja on juuri niin kamala kuin on varoitettu
Suosikkiasia: … tuota … hyvät tv-sarjat? Ja Netflix, harha-askeleistaan huolimatta.
Kuva: Netflix
Unohdetaan blogin positive vibes only -periaate hetkeksi.
Netflixin uudesta Insatiable -sarjasta on nimittäin hyvin vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa. Se on yksinkertaisesti kamala. KAMALA!
Eikä edes kamala sillä tavalla, että se muuttuu jo hyväksi. Pelkästään kamala.
Yhdestä asiasta sarjalle voi toki antaa pisteitä. Vaatii aika paljon lahjakkuutta tehdä sarja, joka loukkaa samanaikaisesti lihavia, seksuaalivähemmistöjä, konservatiiveja, kristittyjä, naisia ja hyvin todennäköisesti lähes kaikkia muitakin ihmisryhmiä.
Insatiablesta syntyi kohu jo ennen kuin se edes alkoi. Kun sarjan traileri julkaistiin, change.orgiin perustetiin vetoomus, jossa vaadittiin Netflixiä hyllyttämään koko tekele. Niin ei tapahtunut (Insatiable tuli Netflixiin 10.8.), mutta vetoomukseen kertyy edelleen allekirjoituksia, kirjoitushetkellä niitä on reilut 230 000 ja lisää tulee jatkuvasti.
Ei ihme, että ihmiset suuttuivat. Sarjan premissi on nimittäin suurin piirtein tämä: ylipainoinen lukiolaistyttö (normaalipainoinen ja monien kauneusihanteiden mukaisesti oikein nätti näyttelijä Debby Ryan fat suitissa) ajautuu tappeluun kodittoman miehen kanssa (ai miksi, saatat kysyä?? tietysti siksi, koska koditon mies yrittää varastaa tytön suklaapatukan). Koditon mies lyö tyttöä, Patty-nimeltään (koska Patty ja fatty rimmaavat kivasti). Pattyn leuka murtuu ja hän ei voi syödä kolmeen kuukauteen. Ja sitten tsadam, Patty onkin yhtäkkiä laiha (eli sarjan mukaan kaunis). Laiha-Patty haluaa kostaa kiusaajilleen. Seuraus: Patty osallistuu kauneuskilpailuihin näyttääkseen kaikille! Avukseen Patty saa teinitytön seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn lakimiehen (ja tietysti väärin syytetyn, koska mitä muutakaan #metoon aikakaudella kaivataan kuin tarinoita ahdistelusta valehtelevista naisista).
Seuraa joukko täysin absurdeja tapahtumia ja toinen toistaan loukkaavampia vuorosanoja. Mikä alkaa fat shamingistä, päättyy totaalikatastrofiin. En oikeasti valehtele kun sanon, että katsoin sarjaa suu auki ja ihmettelin, sanoiko tuo tyyppi oikeasti noin ja tapahtuiko tuo ja tuo juonikuvio juuri, vai kuvittelinko vain.
Okei, tässä välissä on ehkä tunnustettava, etten katsonut kaikkia jaksoja alusta loppuun (sitä on 12 ikuisuudelta tuntuvaa jaksoa!). Kestin juuri ja juuri puolitoista jaksoa, sitten silmistä alkoi vuotaa liikaa verta. Hyppelin loput läpi pikakelauksella. Sen (ja kaikkien lukemieni murskakritiikkien) perusteella pystyn kuitenkin väittämään, ettei sarja parannu missään vaiheessa. Se oikeastaan vain pahenee, keksii jatkuvasti uusia tapoja olla pöyristyttävän huono. Hei, vähän vitsejä pedofiliasta, joko naurattaa? Eikö? Korotetaan panoksia valeraskaudella! Demonilla? Ei naurata vai? Tehdään sitten komedian sijaan trilleri! Kidnappauksia ja murhia kaikille!
Jottei kukaan luule että huijaan. Insatiablen traileri, olkaa hyvät:
Mauttomien – ja ei-hauskojen – vitsien ohella Insatiable kyllä heittää ilmoille yritelmiä vilpittömyyteen. Niitä on kuitenkin kovin vaikea ottaa tosissaan, kun ympärillä on kaikki se kamaluus. Eikä vilpittömät (koskettaviksi tarkoitetut?) hetket oikein johdakaan mihinkään.
Kun oikein siristän silmiäni, pystyn kyllä näkemään, mitä sarjan tekijät ovat yrittäneet. He ovat halunneet tehdä edgyn teinisarjan. Vähän Carrieta, vähän Heathersia, vähän Tracy Flickiä. Teinityttö kostaa kiusaajilleen! Voimaannuttava tarina, mustaa huumoria! Ja kaikki ne mauttomat ja loukkaavat vitsit, hah hah hah. Ne ovat satiiria, ettekö tajua! Koko sarja on satiiria!
Ei mene läpi.