Netflix-tärppi: Emily in Paris – täydellisen höttöistä todellisuuspakoa
Sarjatärppi: Emily in Paris (Netflix)
Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.
Kaipaatko helposti pureskeltavaa, höttöistä hyvän mielen sarjaa, jonka todennäköisesti unohdat heti kun olet katsonut viimeisen jakson? Tsekkaa Netflixin uutuussarja Emily in Paris!
Kymmenen jaksoa vaaleanpunaiseen silkkipaperiin käärittyä, äärihöttöistä todellisuuspakoa.
Lily Collinsin tähdittämältä draamakomedialta ei kannata odottaa mitään syvällistä katsausta ihmiselon suuriin kysymyksiin. Se on mitä on: kliseinen, ennalta arvattava, epärealistinen ja kepeääkin kepeämpi hömppäsarja. Kaunista pintaa enemmän kuin painavaa sisältöä. Päälle vielä vähän tympeitä stereotypioita ranskalaisista.
Tässä tiivistelmä:
Parikymppinen yhdysvaltalaisnainen saa unelmaduunin Pariisista! Emily ei puhu ranskaa, mutta huoli pois, positiivisuudella pääsee pitkälle! Ranskalaiset ovat ilkeitä, tietysti! Mutta se positiivisuus! Emily hurmaa lopulta kaikki ja on tietysti maagisen hyvä työssään, jopa niin hyvä, että hänellä on varaa opettaa luksustuotteiden markkinointia ranskalaisille! Ranskalaisia miehiä! Ilkeä pomo! Kulttuurieroja! Kolmiodramaa! O-ou, ongelmia töissä! Ei huolta, Emily hoitaa! Kauniita vaatteita! Kaunis Pariisi! Seine, Eiffel-torni, leivonnaisia! Ooh la la! Magnifique!
Jos liikaa miettii, sarja on reikiä täynnä. Teki mieli pyöritellä silmiä monta kertaa.
Miksi ranskalaiset puhuvat keskenäänkin englantia?
Miten Emilyllä on varaa designer-vaatteisiinsa? Ja missä hän niitä säilöö?
Tietävätkö nämä markkinointi-ihmiset mitään markkinoinnista, viestinnästä ja sosiaalisesta mediasta?
Miksi sarja on ärsyttävyyteen asti Emilyn puolella?
Miksi kaikki hahmot ovat yksiulotteisia stereotyyppejä?
Miksi kolmiodraamasta puuttuu draama?
Miksi tiedän tasan tarkkaan, mitä tässä sarjassa tapahtuu?
Ja silti, kaiken tämän nillityksen jälkeen on myönnettävä, että oli oikein nautinnolliset ja viihdyttävät 10 jaksoa. Kun hiljennän sisäisen nillittäjäni, Emily in Paris on vallan pätevä sarja.
Yksi syy sarjan viihdyttävyyteen lienee se, että se julkaistiin varsin otolliseen aikaan.
Pandemia painaa päälle, syksy painaa päälle, huonot uutiset vyöryvät päälle. Synkkyydessä ja epävarmuudessa pieni todellisuuspako vaaleapunaiseen Pariisiin on oikein tervetullut keskeytys. Eipä sinne Pariisiin muutenkaan pääse. Mitä väliä englantia puhuvista ranskalaisista! Mekkoja, maisemia, kauniita ihmisiä, romantiikkaa, positiivinen Emily! Ooh la la! Magnifique!
Emily in Paris katsottavissa Netflixissä. 10 puolituntista jaksoa, joten nopeasti tsekattu. Pieni viikonloppuloma Pariisiin, anyone?
PS. Höttöisen Emily in Parisin vastapainoksi satuin katsomaan Netflixistä true crime -dokkarin American Murder: The Family Next Door. Woah! Se olikin sitten hyvin realistinen ja kaikin puolin surullinen ja järkyttävä.
LUE MYÖS:
- Seitsemän mielenkiintoista uutuussarjaa syksyyn 2020
- 10 sarjasuositusta sisarelleni (eli draamakomedioita ja ihmissuhdesäätöä)
SEURAA BLOGIA: