Swiftologian alkeet

Suosikkityyppi: Taylor Swift

Taylor Swift, Eras Tour

Mun aivan järkevä, aikuisen ihmisen maltillinen Taylor Swift + The Eras Tour -fanitus johti siihen, että heinäkuussa oli taisteltava The Great War of Ticketmaster. Ja siis my knuckles were bruised like violets, todellakin, mutta sain liput ja ensi kesänä pääsen The Eras Tourille. Hurraa! Ainoa ongelma on se, että armaan keikkakamuni Taylor-tietämys on melko heikolla tasolla. Ja kun sanon melko heikolla, tarkoitan että Blank Space on ainoa kappale jonka hän tunnistaa. Tämähän ei käy päinsä (koska tietysti seurassani pitää huutaa I’M DRUNK IN THE BACK OF THE CAR), joten aion siirtää vuosien varrella kerrytetyn swiftologian tietämykseni häneen.

Tähän mennessä oppitunneistamme on puuttunut selkeä pedagoginen rakenne — ne ovat olleet enemmänkin sekalaisia heittoja à la hei tämä on sitten se yksi ja ainoa kappale, jossa Taylor pyytää anteeksi ex-poikaystävältään.

If you fail to plan, you plan to fail, joten tein opetussuunnitelman. Ready for it or not, keikkakamu, ensimmäisen oppitunnin aika. Alkeiskurssilla vastaamme kysymykseen miksi Taylor Swift on niin suosittu. Kyllä, sen ymmärtämiseksi meidän pitää aloittaa alusta. Ja kyllä, koko tämä merkkimäärä on oleellista tietoa.

It’s me, hi, I’m the teacher, it’s me. Let’s gooooo! (Pidän pistarit puoli vuotta ennen keikkaa.)

1. Taylor Alison Swift. Muusikko, laulaja, lauluntekijä, kirjoittaja, tarinankertoja, ohjaaja, megatähti. She was born in Nineteen Eighty Nine! (← tuo oli Taylor-viittaus). Syntyi ja kasvoi Pennsylvaniassa, aloitti uransa countrylaulajana Nashvillessa. Sai 14-vuotiaana sopparin Sony/ATV:lta, siirtyi vuonna 2005 Big Machine Recordsille (nimi muistiin). Oli 16-vuotias, kun hänen ensimmäinen studioalbuminsa julkaistiin. Ensimmäinen single Tim McGraw. Itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin (julk. 2006) jälkeen kakkosalbumi Fearless (2008) ja singlet You Belong With Me ja Love Story nostivat hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

2. Taylorin fanit tunnetaan termillä Swiftie. Taylorin suosikkinumero on 13, mikä tulee esille enemmän kuin uskot. Taylorilla on kolme kissaa ja läheinen suhde perheeseensä; äiti Andrea, isä Scott ja pikkuveli Austin ovat kaikki mukana Taylorin uran kulisseissa ja Taylorin 13 Management -firmassa (sanoinhan, että numero 13 tulee esille enemmän kuin uskot).

3. Taylorin erat (=albumit): Taylor Swift, Fearless, Speak Now, Red, 1989, reputation, Lover, folklore, evermore, Midnights. Ensimmäinen ja ainoa naisartisti, joka on voittanut Vuoden albumin Grammyn kolmesti. Tehnyt sen kolmen eri musiikkigenren albumeilla: Fearless (country, 2009), 1989 (pop, 2015) ja folklore (indie/folk, 2020). Yhteensä 12 Grammy-voittoa ja 46 ehdokkuutta. (Ja pitäisi olla muutama lisää reputationista, hitto vie.)

Pandemian aikana julkaistut folklore ja evermore avasivat monen epä-Swiftien silmät Taylorin lahjakkuudelle ja hänen musiikilleen. Seurauksena oli valtava määrä uusia faneja.

→ vapaavalintainen lisäoppimateriaali: Taylor Swift Complete Grammys history

4. Kirjoittanut läpi uransa kappaleensa itse (joko täysin yksin tai yhteistyöllä). Pidetään sukupolvensa lahjakkaimpina lauluntekijöinä ja biisien kirjoittajina. Ne tyypit, jotka eivät ole tehneet swiftologian läksyjään tapaavat väittää, että Taylor kirjoittaa vain joko hempeitä rakkauslauluja tai katkeria kappaleita kuuluisista ex-poikaystävistään… koska ilmeisesti Fifteen, The Best Day, marjorie, dorothea, Ronan, Nothing New, Change, Tied Together with a Smile, Forever Winter, Soon You’ll Get Better, Bad Blood, Look What You Made Me Do, Long Live, This Is Why We Can’t Have Nice Things, Anti-Hero, You Need To Calm Down, The Man, the last great american dynasty, mad woman, Vigilante Shit, epiphany, mirrorball, seven, You’re On Your Own, Kid, Mean, Karma, Only the Young jne. jne. jne. eivät ole olemassa.

Sitä paitsi: mitä pahaa rakkauslauluissa on? Varsinkin jos ne ovat niin hyvin kirjoitettuja kuin Taylorin rakkauslaulut.

5. Oikeasti: Hei ihmiset, jotka ”ette ymmärrä” Tayloria, kuunnelkaa muutakin kuin Shake It Off. Kuunnelkaa cowboy like me! Tai mirrorball. the lakes! Koko 10-minuuttinen All Too Well. Taylorin lyriikat ovat timanttia! Toisaalta; I’ve come too far to watch some namedropping sleaze / Tell me what are my words worth joten älkää sitten ymmärtäkö, idc.

6. Joo joo, ne kuuluisat ex-poikaystävät, mutta kuka niistä välittää*. Puhutaanko Taylor’s Versioneista? Tärkeä Swiftie-sääntö: jos Taylor’s Version on olemassa, valitse aina se. Vuonna 2019 Taylorin entinen levy-yhtiö Big Machine Records myytiin manageri Scooter Braunille (tärkeä Swiftie-sääntö: Scooter Braun = persona non grata). Kaupassa Braun sai oikeudet Taylorin kuuden ensimmäisen albumin masternauhoituksiin ja kaikkeen muuhun Taylorin musiikkiin liittyvään, johon Big Machinella oli tekijänoikeus. Taylor on kertonut, että hän yritti itse ostaa musiikkinsa ennen Braun-kauppaa (erinäisistä syistä johtuen Taylor ei voi sietää Scooter Braunia), mutta Big Machine ei tarjonnut hänelle suotuisia ehtoja vaan lähinnä yritti kiristää häntä allekirjoittamaan uuden levytyssopparin rauenneen tilalle. Siitä surusta, kiukusta ja pettymyksestä syntyi Taylor’s Versionit: Taylor päätti levyttää kuusi varastettua levyään uudestaan, kun se oli sopimuskiemuroiden valossa sallittua. Näin alkuperäiset masterit menettävät arvonsa ja Taylor omistaa oman musiikkinsa.

Hoi Scooter, king of thieves: Step by step from town to town.

Tähän mennessä Taylor on julkaissut kolme Taylor’s Version -uudelleenlevytystä: Fearless (Taylor’s Version), Red (Taylor’s Version) ja Speak Now (Taylor’s Version). Lokakuussa 2023 julkaistaan 1989 (Taylor’s Version), minkä jälkeen kokoelmasta puuttuu enää Taylor Swift (Taylor’s Version) ja reputation (Taylor’s Version). Joku kirjoitti Twitterissä, kuinka ”all Taylor Swift has to reclaim now is her name and her reputation”, ja tämä sai minut hieman tunteelliseksi 🙂

*Se, mikä kappale kertoo kenestäkin ex-poikaystävästä tai ex-ystävästä kuuluu swiftologian jatkokurssille — samoin kuin mastersaagan hienovaraisemmat yksityiskohdat… köh, Karlie Kloss, köh.

7. Merkityksellinen mutta ei kiva swiftologian oppitunti. Vuoden 2009 MTV Video Music Awards -palkintogaalassa 19-vuotias Taylor palkittiin parhaasta naisartistin videosta (You Belong with Me). Kun hän oli pitämässä kiitospuhettaan, lavalle asteli tuolloin 32-vuotias Kanye West, joka  oli vakaasti sitä mieltä, että Beyoncén Single Ladiesin olisi muuten pitänyt voittaa. Koska ei ilmeisesti riittänyt, että Kanye olisi kelaillut sitä omassa mielessään, hän nappasi mikrofonin (Yo Taylor, I’m really happy for you, Imma let you finish) ja ilmoitti mielipiteensä. Yleisö buuasi Kanyelle, Taylor uskoi, että buuaukset oli tarkoitettu hänelle. Kun Beyoncé — tyylikäs artisti ja hieno ihminen — myöhemmin samana iltana voitti palkinnon parhaasta videosta, hän kutsui Taylorin lavalle päättämään kesken jäänyt puheensa.

Taylor — tyylikäs artisti ja hieno ihminen — antoi Kanyelle anteeksi, myös laulun muodossa (Innocent). Ja Kanye-luvun olisi pitänyt päättyä siihen, paitsi että…

8. … ei päättynyt. Koska helmikuussa 2016 Kanye julkaisi ankean, misogynistisen kappaleen Famous, joka pitää sisällään sanat ”I feel like me and Taylor might still have sex / Why? I made that bitch famous.” Taylor tiimeineen paheksui kappaletta ja sen sanomaa, Kanye ja tämän silloinen vaimo Kim Kardashian sepittivät tarinan, jonka mukaan Taylor olisi puhelimessa hyväksynyt kaiken ja yritti nyt kääntää narratiivin ja tehdä itsestään uhrin. Kanye julkaisi Famousin musiikkivideon, jossa Taylor kuvattiin alastomana patsaana (camoon, miten sitä ei tuomittu vieläkin laajemmin???) Heinäkuussa 2016 Kim julkaisi salaa nauhoitetun videon puhelusta, joka muka todisti Taylorin valehtelevan*.

Taylor ilmoitti, että hän ”would very much like to be excluded from this narrative”, mutta julkinen tuomioistuin oli jo tehnyt päätöksensä. About koko maailma miinus Swiftiet käänsi Taylorille selkänsä ja maalasi hänet valehtelijaksi, käärmeeksi ja manipuloivaksi narsistiksi. #TaylorSwiftIsOverParty trendasi sosiaalisessa mediassa. Kanye ja Kim väänsivät ja käänsivät totuutta, maailma ja  media canceloi Taylorin; oli coolia vihata häntä. Lopulta Taylor vetäytyi julkisuudesta — eikä häntä nähty vuoteen.

*Maaliskuussa 2020 editoimaton versio Kimin julkaisemasta puhelusta vuosi julkisuuteen. Se todisti, että Taylor oli puhunut totta koko ajan.

It was so nice being friends again
There I was giving you a second chance
But you stabbed me in the back while shaking my hand
And therein lies the issue, friends don’t try to trick you
Get you on the phone and mind-twist you
And so I took an axe to a mended fence

9. Vuoden 2016 tapahtumia seurasi yksi musiikkihistorian ikonisimmista comebackeistä: Taylor julkaisi marraskuussa 2017 kuudennen studioalbuminsa reputationin — ja koska Kim, Kanye, sosiaalinen media ja maailma olivat leimanneet hänet käärmeeksi, Taylor täytti sosiaalisen median tilinsä (kun oli ensin tyhjentänyt ne), Look What You Made Me Do -singlen musiikkivideon ja myöhemmin The Reputation Stadium Tourin lavat käärmeillä ja käärme-viittauksilla (Karyn-käärme on IYKYK-kamaa). The Reputation Stadium Tourista povattiin floppia (koska oli edelleen coolia vihata Tayloria), mutta se oli valtaisa menestys. Taylor siis täytti stadionit myös silloin, kun maailma oli kääntänyt hänelle selkänsä eikä hän ollut millään tasolla niin suosittu kuin nyt.

There will be no explanation, there will just be reputation, Taylor sanoi ja antoi kappaleidensa ja videoidensa puhua — tieteellisen objektiivisuuden vuoksi ohitamme hetkeksi sen, ettei alla oleva LWYMMD-video ole Taylor’s Version. (Voisin kirjoittaa 20-sivuisen esseen videon viittauksista ja piilomerkityksistä — timanttiammeen dollarin seteli on mun suosikkiyksityiskohta):

10. Reputation ei ole ainoa kerta, kun Taylor on mestarillisesti kääntänyt vihan voitokseen. Pari esimerkkiä. Media löi Taylorin otsaan sarjadeittailijan maineen. Taylor oli että ”selvä, ihan sama, olen mitä sanotte” ja kirjoitti Blank Spacen. Se on yksi hänen suurimmista hiteistään. Kriitikko väitti, ettei Taylor osaa laulaa. Taylor kirjoitti Meanin, joka palkittiin kahdella Grammylla. Tayloria on läpi uran kritisoitu milloin mistäkin ja vihattu ilman syytä. Haters gonna hate, Shake It Off on megahitti.

Cause baby I could build a castle out of all the bricks they threw at me…

11. Tiedättekö sen sanonnan work hard, be nice? Se on vähän kuin Taylor tiivistettynä. Kaikesta päätellen hän on megasuosiostaan huolimatta pysynyt kohteliaana, ystävällisenä, anteliaana ja hyvänä ihmisenä — joo joo, tietysti hänellä on takanaan massiivinen PR-koneisto, mutta ei kukaan voi feikata mukavaa 20 vuotta. Ottaen huomioon kuinka paljon vihaa Taylor on saanut niskaansa, on hassua, että hänestä tihkuvat luonnehdinnat ja kuvailut ovat aina olleet hyvin positiivisia. Tayloria pidetään yleisesti hyvänä tyyppinä. Hän on tukenut, kannustanut ja nostanut esiin tuntemattomampia muusikoita ja pitänyt kollegoidensa puolia milloin oikeustaisteluissa, milloin palkintogaaloissa. Hän on myös ilmeisen pidetty ja huolehtiva työnantaja: Taylorin bändistä, taustalaulajista ja kiertuetyöntekijöistä löytyy iso joukko ihmisiä, jotka ovat olleet mukana vuosikausia —  esimerkiksi kitaristi Paul Sidoti ja basisti Amos Heller ovat soittaneet Taylorin kanssa vuodesta 2007.

Hän myös kiittelee jatkuvasti työntekijöitään ja heidän perheitään, ja kantautuipa Eras Tourilta vastikään uutinen, jonka mukaan Taylor maksoi Yhdysvaltojen kiertueen päätteeksi yhteensä 55 miljoonaa dollaria bonuksia työntekijöilleen. Esimerkiksi kiertueen rekkakuskien kerrottiin saaneen kukin 100 000 dollarin bonus. Plus hän on kasuaalisti lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen jokaisella Eras Tourin kiertuepaikkakunnalla.

12. Kaikkein suurin syy siihen, miksi Taylor on niin suosittu? Hänen suhde faneihinsa. Fanit ovat lojaaleja Taylorille, koska Taylor on aina ollut lojaali heitä kohtaan. Hän on uransa alusta lähtien alleviivannut, kuinka kiitollinen on tuesta ja rakkaudesta, jota on faneiltaan saanut. Intohimoiset Swiftiet saattavat joskus mennä vähän äärimmäisyyksiin, mutta he ovat nähneet kuinka ystävällinen, ahkera, lahjakas nuori nainen revitään huipulta alas ilman syytä — tottakai he puolustavat Tayloria. Mun teoria on se, että sen jälkeen kun oikeasti tajuaa ilmiötä ja ihmistä nimeltä Taylor Swift, sitä on vain pakko olla fani ikuisesti. Ja koska Taylor ei ole jumiutunut yhteen genreen, vaan uudistuu jatkuvasti, hän saa jatkuvasti uusia faneja — ja niin Swiftieiden määrä kasvaa, kasvaa ja kasvaa.

Faneille omistettu Long Live on virallinen Swiftie-anthem:

Ja pieni sivupolku; Taylor on myös mestarillisesti osallistanut ja aktivoinut faninsa mukaan kaikkeen, mitä tekee. Hänet tunnetaan piilomerkityksistä, vihjeistä ja viittauksista, joita viljelee musiikkiinsa, videoihinsa ja sosiaalisen median päivityksiinsä — ja fanit tietävät tämän, joten he analysoivat jokaisen Taylorin teon niin tarkalla kammalla, että FBI:kin jää kakkoseksi. Emojien väri? Ylimääräinen kirjain? Musiikkivideon tausta? Julkaisun kellonaika? Uusi esiintymisasu? Ne kaikki ovat potentiaalisia vihjeitä Taylorin seuraavasta askeleesta. Koska she’s a mastermind.

13. Eli miksi Taylor Swift on niin suosittu?

  • Pitkä ura, tehnyt töitä musiikkibisneksessä 14-vuotiaasta.
  • Jatkuva uudistumiskyky, ei ole jämähtänyt yhteen genreen tai tyyliin.
  • Kasvanut faniensa mukana.
  • folkloren ja evermoren merkitys.
  • Lahjakkuus, duh.
  • Biisien lyriikat, duh.
  • Nousi kuin hiton fenix kun hänet epäreilusti poltettiin julkisen mielipiteen roviolla.
  • Fuck you -asenne ja Taylor’s Version -uudelleenlevytykset.
  • Ystävällinen ja hyvä tyyppi, jonka puolella on helppo olla.
  • Megatähtistatuksestaan huolimatta helposti lähestyttävä.
  • Lojaali ystävä, kollega ja työnantaja.
  • Erityislaatuinen suhde faneihin.
  • Bisnesäly.
  • Ja ne miljoona muuta asiaa, mutta lopetan nyt koska keikkakamuni huutaa ”M, kukaan ei jaksa lukea tätä”.

Kotiläksyt:

  • Miss Americana -dokkari Netflixistä (auttaa ymmärtämään minkälainen ihminen Taylor on ja mitä hän on käynyt läpi).
  • Reputation Stadium Tour -keikkatallenne Netflixistä
  • The 1989 World Tour -keikkatallenne YouTubesta.
  • Kaikki mahdolliset livetallenteet. Saanen suositella esimerkiksi vuoden 2016 tapahtumia seurannutta ensimmäistä palkintogaalaesiintymistä. Ja baby-Taylorin Should’ve Said No’ta vuodelta 2008. Ja Mean-vetoa Grammyissä 2012. Ja koko BBC Radio 1 Live Loungea vuodelta 2019.

Thank you for coming to my Taylor Talk.

Edit. On tammikuu 2025, ja tämän postauksen julkaisemisesta on kohta puolitoista vuotta. Tällä postauksella on 13 tykkäystä. Well done.

PS. The Archer on mun tämänhetkinen TS-jumitus, joten päätetään oppitunti siihen:

LUE MYÖS:

kulttuuri musiikki uutiset-ja-yhteiskunta suosittelen

Esittäytymispostaus vain viisi ja puoli vuotta myöhässä

Suosikkityyppi: tuota… minä itse? 

Okei. Kävi ilmi, että on vaikea kirjoittaa blogia tv-sarjoista, jos ei voi kirjoittaa tv-sarjoista. Mut hei, periaatteet ja niin. Olemme joka tapauksessa tulleet pisteeseen, jossa A) toivon kovasti että ne hiton lakot loppuvat jotta pystyn kirjoittamaan mitään järkevää ja B) mun on kaivettava luonnoksistani kirjoitus, jonka ensimmäinen versio on tallennettu yli neljä vuotta sitten. Tarkemmin 21.3.2019.

Katsokaas: silloin kun viisi ja puoli vuotta sitten aloitin tämän blogin, en koskaan kirjoittanut sellaista näppärää ”hei, minä olen X”-postausta. Siis että jengi tietäisi kuka tätä kirjoittaa. Vuosien varrella olen aina silloin tällöin miettinyt, että olishan se ihan kohteliasta esitellä itseni, päivittänyt sitä maaliskuussa 2019 aloitettua postausta — ja sitten kuitenkin aina jättänyt sen julkaisematta.

Keskustelut pääni sisällä ovat menneet jotakuinkin näin:

”Camoon M, jos nyt vaan julkaisisit sen. Mitä hiton väliä??”

”Ei ei, jos nyt en kuitenkaan, ketä kiinnostaa?”

”Kiinnostaahan sinuakin minkälaiset tyypit kirjoittavat niitä blogeja, joita sinä luet.”

”Aivan eri asia!”

”K.”

”No mutta tietoturva ja identiteettivarkaudet, ei kannata julkaista mitään henkilökohtaista internetissä.”

”Sinä poistit siitä postauksesta sisarustesi sukupuolet ja vanhempiesi kissan nimen (true story), ehkä olet kuivilla.”

”Hei, jengi tietää jo että rakastan Parks and Reciä ja huonoja rom comeja, eikö se riitä?”

”Huoh, hyvä luoja että olet raskas tyyppi.”

Joooo, mun pään sisällä ei ole aina kaikkein leppoisinta.

Mutta siis oikeasti: mitä hiton väliä? Ja siis, desperate times…

Joten hei vaan, tässä meitsin esittäytymispostaus vain reilut viisi ja puoli vuotta myöhässä. Se on muotoa elämäni aakkoset, koska blogiklassikot ovat klassikoita syystä.

Arsenal, suurin urheilurakkauteni tuo pohjoislontoolainen jalkapalloseura. En erityisemmin pidä siitä, että mielialani on sidoksissa joukkoon pallon perässä juoksentelevia parikymppisiä miljonäärejä, mutta minkäs teet. #coyg

Blogi! On hauskaa kirjoittaa juuri siitä mistä itse haluaa. Tuntuu kivalta, että on oma pieni nurkkansa netissä. Kirjoitan Suosikkiasioita samanaikaisesti täysin vakavissani ja sataprosenttisen läpällä. Vakavasti tai läpällä, olen saanut tästä paljon iloa.

C

D

→ saanko yhdistää C:n ja D:n? CD! Eli musiikkia. Olen vielä sitä sukupolvea, joka on ostanut CD-levyjä (ja lapsena kuunnellut kasettejakin, mutta ei nyt mennä siihen). Väittäisin, että Spice Girlsin Spiceworld on ollut ensimmäinen itse ostamani CD-levy. Olin Spaissari-fani. Teini-ikäisenä kuuntelin The Killersiä, Good Charlottea, Arctic Monkeysiä ja The All-American Rejectsiä. Nyt kuuntelen Phoebe Bridgersiä. Ja musikaalien soudtrackeja. Ja höpsöjä kasari- ja ysärihittejä. Ja ikuisesti Taylor Swiftiä. Ja edelleen The Killersiä. Ja aina tsemppibiisejä.

Elämänohjeeni, à la aikamme suuri filosofi Alexis Rose:

(jos luit sen kiusallisen sekasotkun tämän postauksen alusta, kenties huomaat etten ole aina hyvä noudattamaan omia ohjeitani)

Fun fact! En ole koskaan juonut kupillista kahvia tai polttanut tupakkaa. Okei nuo olivat melko tylsiä faktoja. Ehkä oon vähän tylsä.

G. G? En saa päähäni kuin sanan golf. Ja siis minä en pelaa golfia. Mutta fantasiaelämässäni todellakin pelaan golfia; ajan tyylikkäille golfkentille tyylikkäällä Mersulla, pukeudun tyylikkäisiin golfasuihin ja olen all around -tyylikäs golf-ihminen. Ehkä ensi kesänä hankin green cardin. Golfin sijaan olen elämäni aikana harrastanut tennistä, salibandya ja telinevoimistelua — viimeistä huonolla menestyksellä koska olen pitkä, kankea ja pelokas.

Helsingin yliopisto, siellä kävin kouluni. Parasta yliopistovuosissa: ystävät ja Pääkkärin kahvila (ja Cafe Portaali, Metsiksen Unicafe, Gaudeamus… oikeastaan kaikki mestat joissa saattoi hengata kaverien kanssa luentojen välillä ”opiskelemassa”). Yliopiston takia H:ni on myös Helsinki, muutin tänne opiskelemaan ja jäin. Rakastan Helsinkiä.

Ikäni? 34. Voisin kai periaatteessa kärsiä ikäkriisistä, sillä en ole ”saavuttanut” monia asioita, joita ”kuuluisi” olla saavuttanut kolmekymppisenä. Lähinnä kai mennä naimisiin ja saada lapsia. Mutta en oikein osaa ikäkriiseillä. Ai että valittaisin, että olen saanut elää taas yhden vuoden lisää? Kun samalla niin moni ei saa. Noup.

Joensuu, sielläkin olen asunut! Noin puoli vuotta kun olin 20, opiskelin hetken Joensuun yliopistossa. Selkein muistoni: pyöräilin opiskelijabileistä kotiin keskellä kylmintä ja lumisinta talvea. Yön aikana oli  satanut lisää lunta, eikä aurat olleet kello neljältä aamuyöstä ehtineet kaikkialle. Mutta kallista joukkoliikennettä — saati taksia! — ei pihi opiskelija voinut käyttää. Ei, vaikka pyörällä ei päässyt eteenpäin ja kotiin oli viisi kilometriä. Edellä polki vaihtareita jostain lämpimästä maasta. He kaatuilivat pyörillään jäisellä autotiellä. Pohjois-Karjala, hyvä paikka olit sinäkin. Et vain oikea paikka minulle, etelärannikon lapselle.

Kotka, kotini aina, vaikka en olekaan asunut siellä 14 (!?) vuoteen. Mutta born and raised, mihin siitä pääsee. Miä oon Kotkast. Nykyisin puhun poukkoilevaa Kotkan ja Helsingin murteiden sekä kirjakielen hybridiä. Miä mä minä... kaikki sekaisin. Mitä pidempään olen ollut poissa ja mitä kauemmas olen matkustanut, sitä enemmän rakastan Kotkaa. Ja samanaikaisesti livun koko ajan kauemmas kotkalaisuudesta. Se vähän rikkoo sydäntäni.

Luonteeni? Introvertti (yllätys, tiedän). Vähän liian mukavuudenhaluinen, mutta ahkera silloin kun pitää olla. Yhtä aikaa ihan sama, ei kiinnosta, olen kuka olen take it or leave it ja Taylor Swiftin mirrorball. Vahva usko ihmisten ja maailman hyvyyteen ja siihen, ettei mitään pahaa tapahdu mutta on 95 prosenttia ajasta täysin vakuuttunut että todellakin pahin mahdollinen tapahtuu. Miettii liikaa. Tarkastaa ainakin kahdesti että lieden levyt ovat kiinni ennen kuin lähtee kotoa. Piilopehmo. Sarkastinen. Omasta mielestään fiksu tyyppi, jolla on parhaat läpät ja loistavat suosikkiasiat. Fangirl. Ärsyyntyy, jos ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu ja mistä puhutaan. Asioiden googlettaja. Yrittää parhaansa.

Maisa, minä. Nimeni. Mulla saattaa olla melko monta M-kirjaimella alkavaa lempinimeä, mutta ei niistä sen enempää. Maisa on suosikkityyppini numero 1. Koska olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitää olla oma suosikkityyppinsä numero 1. Love yourself first ja sitä rataa.

Netflix. Aloitin tämän blogin aikoinaan, kun halusin kirjoittaa kaikista Netflix-sarjoista, joita katsoin. Nyt kirjoitan niistä kolmestatuhannesta suoratoistopalvelusta, joita nykyään käytän. Tämä blogi on hyvä väline siihen, että pysyy kartalla mitä sarjoja ja leffoja on tulossa mistä ja milloinkin.

Osaan tehdä origami-kurjen ja aivan pätevän kärrynpyörän. Osaan kirjoittaa paremmin kuin puhua — jos ei oteta huomioon pään sisäistä puhetta, ajatuskeloissani olen hyvin sujuvasanainen. Osaan kyrilliset aakkoset, mikä on suurin piirtein ainoa jälki 11 vuoden venäjän opiskelusta. Osaan olla olematta pyörittelemästä silmiäni vaikka tekisi mieli pyöritellä silmiä. Osaan pelata Super Nintendoa, mutta vain niitä klassikko-Marioita. Osaan sen Suomen presidentit -litanian vaikka unissani. Osaan olla ärsyttävä besserwisser. Haluaisin osata laulaa ja soittaa pianoa ja tehdä ollien skeittilaudalla ja pitää vakuuttavia puheita.

Pubivisat! Rakastan, koska osaan olla ärsyttävä besserwisser ja pubivisoissa siitä on hyötyä.

Q … Q. Q? Tuota… Q… kuu.. tähdet… yö… Yö… Olli Lindholm… muusikko… musiikki… ala-asteella suurin kriisini oli se, kun sain musiikin teoriakokeesta kutosen. Oikeasti, kyyneleitä sen kutosen takia. Ala-asteaikani taisi olla melko helppo jos tuo oli isoin ongelmani. PS. M, ihan hyvin pärjäsit elämässä vaikka sait kerran kutosen. Ei sinusta muusikkoa tosin tullut.

Rakastan merta, irtokarkkeja, Tony’s Chocolonelya, Arsenalia, tärkeitä ihmisiä, tv-sarjoja, kevättä, fandomeita, paperivalokuvia, kissavideoita, Red, White & Royal Blueta, hotelliaamupaloja, Trivial Pursuitia ja tyyppejä, jotka ovat innostuneita asioista.

Sisarukset, niitä on kaksi, minä olen keskimmäinen lapsi. Mulla on paha tapa pyöritellä silmiäni kaikelle sentimentaaliselle lässytykselle, mutta yritän nyt lausua jotain vilpitöntä: en voi kuvitella elämääni ilman sisaruksiani. On kiva tietää, että ainakin kaksi ihmistä on aina mun puolella, tapahtui mitä tapahtui.

Toimittaja, se minä olen ammatiltani. Tai siis olin silloin, kun vuonna 2019 aloitin tämän postauksen kirjoittamisen. Nyt olen ollut jo hyvän tovin muissa hommissa, mutta toimittajan ammatti-identiteetti on jossain tuolla syvällä edelleen.

Urheilu. Siitä minä työkseni kirjoitan. Tai siis kirjoitin. Aiemmin. Kun olin toimittaja. Nyt saan olla vain urheilufani. Kivaa sekin. Parasta urheilussa? Se on yksi harvoja asioita, joka voi olla samanaikaisesti maailman tärkeintä ja maailman turhinta.

Viestintä. Sitä minä opiskelin. En ollut kaikkein aktiivisin #kannu4ever tai #mediannainen, mutta ihan hauskaa mulla oli. Sain ystäviä, jotka ovat ystäviäni yhä. Sain hienolta kuulostavan tutkinnon. Olin vaihtarina Amsterdamissa, joka on huippumesta. Pukeuduin ainakin kolmesti valtsikan punaisiin haalareihin. Opin ja unohdin habermasit, hallit ja foucault’t. Nyt muistelen vähän haikeudella Portsun lauantaitedareita, vaikka olivat silloin tuskaa.

W ..W?? Koska yllä puhuin viestinnän opinnoistani, mieleen tulee vain Wiio. Meil on bissee, hauskaa ja WiioOsmo A. Wiio oli varsin vaikutusvaltainen viestinnän proffa. Ei millään lailla merkityksellinen elämäni kannalta, hän vaikutti Helsingin yliopistossa kauan ennen minun aikaani. Tai no, olenhan minäkin Wiion lakeja opiskellut. Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Ensimmäinen Wiion laki siinä niin. Mutta en minä voi omistaa kirjainta professorille. W. W? W? WWF? Eläimet? Eläimet! Kun olin lapsi, meillä ei ollut koskaan lemmikkieläintä. Ei koiraa, ei kissaa, ei hamsteria. Minä olen allerginen kissoille, siinä yksi syy. Kun muutin pois kotoa, äiti otti heti kissan. Nyt porukoilla on tuhansien lempinimien kissa, joka on täysin puolueettoman mielipiteeni mukaan kissoista paras.

X x x x — mikä alkaa X:llä? Ei mikään ala X:llä. Tulee mieleen vain yhtälöt. Kerrottakoon siis, että olen maailman huonoin matematiikassa. Mulla ei ole lainkaan laskupäätä. Okei, ehkä nyt vähän liioittelen. Osaan minä laskea yhteen ja tehdä helppoja prosenttilaskuja. Muistan jotenkuten kertotaulut ja osaisinko jopa edelleen käyttää jakokulmaakin. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka on opittu neljänteen luokkaan mennessä. Siitä eteenpäin menee liian vaikeaksi. Yläasteella vielä pärjäsin kohtalaisesti, koska kaavat saattoi opetella ulkoa. Lukiossa oli jo hankalaa, kun olisi pitänyt oikeasti ymmärtää ja soveltaa. En kirjoittanut edes lyhyttä matikkaa.

Yksin matkustaminen. Sitä olen tehnyt jonkun verran. Olen eksynyt Venetsiassa, eksynyt Brisbanessa, eksynyt Kölnissä… palloillut suurkaupungeissa, aina löytänyt tieni ja pärjännyt. Yksin matkustaminen on tietysti opettavaista. Minä olen oppinut muun muassa sen, että matkustan mieluummin muuten kuin yksin. Eli ehkä parempi Y olisi ystävät. Koska ystävät rocks.

Z — kirjoitin juuri googleen suomalaiset sanat jotka alkavat Z:lla. Zen, zeppeliini, zombi, zoologia, zoomata… suosikkini oli zeniitti, joka tarkoittaa taivaan ylintä pistettä eli kohtaa, joka on suoraan katsojan pään yläpuolella. Nyt tiedetään sekin.

Å åååå? Suomalaiset sanat jotka alkavat Å:lla oli vähän nihkeempi googletus. Åkei, ei sit.

Äiti ja iskä, vanhempani mun. Paras asia, jonka olen heiltä saanut? Onnellinen ja turvallinen lapsuus. Ikävin asia, jonka olen heiltä saanut? Huono näkö ja epätasaiset hampaat.

Öööö, mitä vielä haluan sanoa? Kai kiitokset. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti ja kiitos jos olet lukenut kirjoituksiani. Olen iloinen jokaisesta klikkauksesta ja lukuhetkestä. Aidosti. Täysin vakavissani, en yhtään läpällä.

LUE MYÖS:

kulttuuri oma-elama leffat-ja-sarjat ajattelin-tanaan