Punainen helikopteri, lumikiltti ja Salinien kolmiodraama (eli Salkkarit-nostalgiaa vuosien takaa)

Suosikkiasia: tv-nostalgia

Kuva: FremantleMedia / Salatut elämät

Satuin katsomaan jakson Salattuja elämiä. Olin melko pihalla, sillä olen viimeksi katsonut kyseistä saippuasarjaklassikkoa vuosia sitten. Olen minä jakson sieltä, toisen täältä ja joitain pätkiä nähnyt sen jälkeenkin, mutta päivittäisestä, aktiivisesta seuraamisesta lienee reilu vuosikymmen. Toisaalta en ollut niin pihalla kuin olisi voinut kuvitella. Jotkut asiat on ja pysyy. Tietysti, onhan kyseessä Salkkarit. Oli Kari Taalasmaa ja Lasse Sievinen. Sama talo ja sama rappukäytävä, jossa ihmiset maagisesti törmäävät toisiinsa.

Karilla oli jotain naisdraamaa, oli sekoillut kännipäissään naisen kanssa eikä muistanut kenen. Vaihtoehdoista päätellen Karilla menee kovin lujaa naisrintamalla. Jiristä oli ilmeisesti tullut ravintolapomo, hän oli avaamassa ravintolaa Tallinnaan. Jirin tyttöystävä oli Karin ex-tyttöystävä (!), joka oli pettänyt Jiriä Karin kanssa ja Jiri oli saanut tietää. Luonnollisesti. Tunnistin myös Sampo Kaukovaaran. Kovasti haluaisin väittää, että kyseinen hahmo katosi sarjasta vuosia sitten. Mutta kuka nyt ei Pihlajakadulle haluaisi palata!

Salkkarit täytti viime vuonna 20 vuotta. Sen ensimmäinen jakso esitettiin tammikuussa 1999. Minä olin tuolloin 9-vuotias. Koska muistan Tyyne Puustisen, olen ilmeisesti tapittanut sarjaa jo noin juniorina. Salkkareista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta faktahan on se, että mikään sarja ei pysyisi kahta vuosikymmentä prime timessä, jollei siinä olisi jotain kiinnostavaa ja massoihin vetoavaa. Kyllä minäkin muistan, miten oli pakko katsoa seuraava jakso, jotta sai tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Ja muistan, kuinka aina puoli kasilta katsottiin Salkkareita koko perhe miinus iskä, joka ajettiin olkkarista jupisemaan muualle.

Muistan Salinit, Vainion sisarukset, Taalasmaat, Laitelat ja Akin ja Markuksen. Muistan suurta ja pientä draamaa, kuolemia ja dramaattisia räjähdyksiä ja sisustusratkaisuja.

Ennen kaikkea muistan nämä kymmenen nostalgista Salkkarit-hetkeä ja -juonikuvioita:

Punainen helikopteri

Aina ja ikuisesti mun suosikki-Salkkarit-kohtaus on se, kun Camilla pakeni omista häistään punaisella helikopterilla. Tähän jumalaiseen hääpakoon johtaneet yksityiskohdat ovat hieman hämärän peitossa, mutta väittäisin, että tuleva aviomies Kentsu oli pettänyt morsiantaan päiviä ennen vihkimistä, hyvin mahdollisesti ex-tyttöystävänsä Aamun kanssa. Ja Camilla sai tietää, koska tietysti sai ja pakeni alttarilta kirkon ulkopuolella odottaneeseen helikopteriin. Camillalla oli yllään punainen mekko, joka mätsäsi helikopteriin. Täydellistä.

”Mä uskallan mitä vaan”

Sievisten perheen nuorin tytär Annika kuoli dramaattisesti hukkumalla. Se oli tietysti surullista – etenkin se kohtaus, jossa hänen siskonsa palasivat kotiin ja kertoivat suru-uutisen vanhemmilleen. Muistan Annikan viimeiset sanat: ”Mä uskallan mitä vaan”. Sitten hän hyppäsi pää edeltä mereen. Taisi vielä olla Annikan synttärit.

On mulla iloisempikin Annika-muisto; hän oli kiinnostunut muotisuunnittelijan urasta ja suunnitteli lumikiltin, mielenkiintoisen hamehärpäkkeen, joka oli tarkoitettu lasketteluun. Ehkä. Ja hei, nyt mun mieleen palautui Snow Team! Se oli firma, joka teki… jotain lasketteluun liittyvää? Ossi oli ehkä siellä töissä.

Ismon valinta

Onko Ismon valinta yhä voimissaan? Toivottavasti, siinä vasta legendaarinen Salkkarit-lokaatio. Ismon valinnassa sattui ja tapahtui vaikka mitä. Jostain syystä muistan parhaiten sen juonikuvion, jossa Ismo (ehkä Ismo, ehkä joku muu?) rahavaikeuksissaan meni raaputtamaan kaikki kioskin arvat. Ja sitten sytytti kioskin tuleen sitä peitelläkseen?

Geeli ja Markuksen huumeongelma

Geeli! Taatusti oli sen niminen mesta. Se oli yökerho, jonka omistivat Aki ja Markus (jotka btw olivat luonnollisesti salaa velipuolia). Markus ajautui joihinkin huumejuttuihin, jäi huumekoukkuun ja kuoli yliannostuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Hän oli juuri mennyt naimisiin Elinan kanssa, ja pariskunta oli lähdössä häämatkalle. Sydänkohtaus iski lentokoneessa. Nyyh.

Geelin ja Ismon valinnan lisäksi tärkeä Salkkarit-lokaatio oli myös Barbaari, sittemmin Kentauri. Kentaurissa tapahtui tuhoisa räjähdys, jossa kuoli porukkaa. En muista ketä.

Jennin tapetti

Pisteitä Salkkareiden lavastajille, koska mun päähän on ikuisesti porautunut Jenni Vainion kodin vaaleanpunainen kukkatapetti. Ja Jennistä puheen ollen, Miss Keittiö 4ever! 😀

Muistan myös Toni Veijalaisen, jolla oli sutinaa niin Jennin kuin tämän isosiskon Katjan kanssa. Toni sotkeutui hämärähommiin, suututti vääriä ihmisiä ja tuli tapetuksi. Hänen ruumiinsa löytyi jään alta. Dun dun dun. Siinä sitä oli draamaa kerrakseen.

Miian kuolema

Kukaan Salkkareita vuonna yksi ja kaksi katsonut tuskin voi unohtaa Miian kuolemaa. Se oli äärisurullista. Ennen kuolemaansa Miia salasi syöpädiagnoosin poikaystävältään Sakulta. Saku siis tietysti luuli, että Miia petti häntä Teemun kanssa.

Miian liittyen muistan myös sen omituisen lahko-juonikuvion. Nooalaiset, muistutti Wikipedia. Tsiisus mitä kaikkea Salkkareissa on ehtinytkään tapahtua.

Jukan raivo

Salinien kolmiodraama. Hyvin mahdollisesti edelleen paras ja dramaattisin juonikuvio, joka Salkkareissa on koskaan ollut. Jukka Salin sai tietää, että hänen vaimollaan Hannalla ja pojallaan Aleksilla oli ollut salasuhde, josta oli syntynyt tytärkin, Sofia. Koska suoraan puhuminen ja asioiden kohtaaminen on yliarvostettua, Jukka alkoi tietysti kieroilemaan, jotta voisi nöyryyttää Hannaa ja Aleksia mahdollisimman paljon. Kun kieroilut eivät täysin onnistuneet, hän päätyi riehumaan mökillä kirveen kanssa. Tai jotain. Haluaisin myös kovasti väittää, että jossain kohtaa tätä perhedraamaa Jukka istui raivon vallassa Ateneumissa ja tuijotti Kullervon kirousta. Voi olla, että olen keksinyt tämän kohtauksen. Ainakin mun päässä se on hieno kohtaus.

Sakun hiihtoretki

Saku Salin oli lähtenyt hiihtämään. En muista miksi. Hän putosi kallion kielekkeeltä alas ja tuupertui lumihankeen. Samaan aikaan hänen olisi pitänyt olla oikeudessa. Syytä en muista. Liittyikö se jotenkin Tyyne Puustisen murhaan?

”Ole sinä Sönkkö hiljaa”

Sattuneesta inside-läpästä johtuen muistan, kuinka pahis-Aaro kutsui veljeään Eeroa loukkaavasti Sönköksi. Samasta syystä mun päähän on jumahtanut Aaron vuorosanat ”mitä dödöä sä Sönkkö käytät, onks tää joku naisten merkki”.

Suppo Taalasmaa

Karilla ja Sepolla oli autobisnes, Taalasbiili. Seppo oli innoissaan tilannut käyntikortteja. Niissä luki toimitusjohtaja Suppo Taalasmaa. Karia nauratti. Oli ilmeisen hyvä läppä, koska muistan sen edelleen.

Kaikenlaisia asioita sitä jääkin muistiin…

Tunteisiiiiiin!

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Sarjatärppi: The Boys (eli tarina kohtalosta ja Dean Winchesteristä)

Suosikkisarja: The Boys (Amazon Prime)

Kuva: Amazon Prime / The Boys

(TLDR: suositus Amazon Primen supersankariparodia The Boysille. Se on sekopäinen, verinen ja väkivaltainen, mutta samalla hauska, fiksu ja hyvin tehty.)

Tämä kirjoitus kaipaa pohjustuksen.

Joskus huhtikuun kieppeillä aloin katsoa Supernaturalia. Se oli oikein pätevä eristäytymisajan sarja: hauska, kummallisen koukuttava, fiksu ja paikoin yllättävän koskettavakin. Plus sitä oli kolmetuhatta jaksoa (=14 tuotantokautta). Kirjoitin tuolloin, kuinka Supernatural oli miljoona kertaa parempi kuin olin kuvitellut (edelleen samaa mieltä!). Tuossa kirjoituksessa kutsuin itseäni Supernatural-rookieksi. Nyt, viitisen kuukautta eteenpäin, en ole enää rookie. Nyt olen lähestulkoon pro ja ylpeä  #SPNfamilyn jäsen. Nyt mulla on mielipide parhaasta kaudesta, parhaista jaksoista ja vaikka mistä muusta.

Tärkein mielipide: Dean Winchester on paras! Mitä fiktiivisiin tyyppeihin tulee, Dean Winchester sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkilistalla. Poloinen piinattu sielu. Ollaan jopa siinä pisteessä, että olisin täysin valmis maksamaan rahaa jos se takaisi Dean Winchesterille onnellisen lopun. En kauhean paljon rahaa, sanotaan 10 euroa. Se on silti 10 euroa enemmän kuin olisin valmis maksamaan kenenkään muun fiktiivisen tv-sarjatyypin fiktiivisestä tv-sarjaonnesta.

Viimeisenä; Dean Winchesteriä esittää näyttelijä Jensen Ackles. Toivon hänellekin pelkkää hyvää, vaikuttaa vallan mainiolta tyypiltä.

Okei, pohjustukset pohjustettu.

Tuossa kolmisen viikkoa sitten päätin, että olin valmis viemään SPN-faniuteni uudelle tasolle. The Boys -tasolle. Tällä Amazon Primen supersankariparodialla ei noin ulkoisesti ole mitään tekemistä Supernaturalin kanssa, mutta koska olin jo lähes pro, tiesin paremmin. Supernaturalilla ja The Boysilla on yksi merkittävä yhteinen tekijä: Eric Kripke. Sama mies molempien sarjojen takana.

Katsoin yhden jakson. Se oli hyvä. Sekopäinen, mutta hyvä. Verinen, mutta hyvä. Paljon kirosanoja, paljon graafista väkivaltaa, ikävän paljon suolenpätkiä.

Kului pari tuntia. Sitten herra Ackles, arvon Dean Winchester, julkisti sosiaalisessa mediassa, mikä on hänen ensimmäinen roolinsa Supernaturalin jälkeen. Pienen ikuisuuden (=15 vuotta) kestänyt sarja on päättymässä ihan pian.

Se rooli? Soldier Boy. Sarjassa The Boys.

Kohtalon johdatusta, ajattelin luonnollisesti. Jos Dean hiton Winchester (hyvä on, Jensen Ackles) on mukana, voin kestää verta ja suolenpätkiä. Katsoin siis toisenkin jakson. Ja kolmannen. Ja koko ensimmäisen kauden. Siitäkin huolimatta, että Jensen Ackles hyppää remmiin vasta kolmannella kaudella, jota ei ole alettu vielä edes kuvaamaan.

En ole mikään kaikkein suurin supersankarifani. Marvel, DC… samaa kamaa kaikki mun päässä. Pidän kuitenkin The Boysista, jopa ilman Dean Winchesteriä. Ihan kaikille en kuitenkaan voi sitä suositella. Ne suolenpätkät… ensimmäisten reilun viiden minuutin jälkeen ymmärtää kyllä, miksi sarja on K18 ja miksi jokainen jakso alkaa varoitusteksteillä. Adult content, graphic language, graphic violence, nudity… 

Sekopäinen sarja. Mutta hyvä. Ja hauska! Eikä ollenkaan pelottava, miinus suolenpätkät. Satiiria, parodiaa, mustaa huumoria, komediaa ja toimintaa, sanoisin.

The Boys pohjautuu Garth Ennisin ja Darick Robertsonin samannimiseen sarjakuvaan. Se kertoo supersankareista, jotka ovat kauniisti sanottuna kusipäitä. Sarjassa heitä kutsuttaisiin sillä ikävällä c-sanalla. Supersankaripahisten toisella puolella on The Boys, hyvikset ja sarjan oikeat sankarit, jotka ovat ottaneet missiokseen paljastaa millaisia narsistisia, supervoimiensa väärinkäyttäjiä supersankarit oikeasti ovat. Narsisti numero 1 on Homelander, Captain American parodiaversio. Pisteitä näyttelijä Antony Starrille, joka tekee Homelanderista yhden tämän hetken kammottavimmista ja kiehtovimmista tv-sarjapahiksista.

Kaiken sekopäisyyden ohella The Boys kritisoi varsin terävästi sankarikultteja, vallanpitäjien väärinkäytöksiä, korruptiota ja äärimmilleen vietyä kaupallistumista. Ei siis pelkästään suolenpätkiä! Feministisestä näkökulmasta sarja ei saa täysin puhtaita papereita, mutta onko tuo nyt edes yllätys, kun nimi on The Boys.

The Boys on katsottavissa Amazon Primessa. Toisen kauden ensimmäiset kolme jaksoa julkaistiin 4.9. ja uusi jakso tulee katsottavaksi aina perjantaisin. Kolmas kausi (=Dean Winchester -kausi) on tilattu.

PS. Yhtä ikävää supersankaria esittää Gossip Girlistä tuttu Chace Crawford. Ollaan melko kaukana Upper East Sidestä, Nate Archibald

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin

Giffit: Supernatural / The CW, The Boys / Amazon Prime

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen