Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa
Viime aikojen suosikkiasioita
Kuinka jännittävää, pitää opetella käyttämään WordPressiä! Vaihtelu tekee minulle hyvää, olen mahdollisesti hieman muutosvastarintainen. Jos muutos ei tule ulkoapäin, 90-prosenttisesti pysyn paikoillani. Nyt on pakko liikkua ja opetella jotain uutta.
Katsotaan kuinka selviän.
Tässä ensimmäisessä uuden Lilyn aikaisessa kirjoituksessani päätin kirjoittaa suosikkiasioistani. Tiedetään, yllätin itsenikin.
Viime aikoina olen fiilistellyt muun muassa näitä:
1. Vallan linnake (Yle Areena)
Olen vakaasti sitä mieltä, että Vallan linnake (tansk. Borgen) on yksi 2010-luvun parhaista sarjakokonaisuuksista. Se on kolme kautta ja 30 jaksoa loisteliasta tv-viihdettä. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kaikenmaailman poliittiset shakit ei voisi vähempää kiinnostaa.
Katsoin tämän tanskalaisen, vallasta ja politiikan kiemuroista kertovan draamasarjan kun se tuli vuosia takaperin telkkarista. Ja katsoin jopa sillä vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Se kertoo paljon se.
Kun olin aikoinaan Kööpenhaminassa, raahasin matkaseurani Tanskan parlamenttitalona tunnetulle Christiansborgin linnalle ihan vaan Vallan linnakkeen vuoksi. Ei näkynyt Kasper Juulia enkä bongannut kenenkään vaihtavan salaisia tietoja sisältäviä asiakirjoja Borgenin varjoissa, joten olin hieman pettynyt.
Mutta Vallan linnakkeesta… Yle aloitti alkuvuodesta (?) sarjan uusintakierroksen, ja nyt Areenasta löytyy jo jaksoja pitkälle viimeiseen kauteen. Tässä muutama päivä takaperin päätin tylsyyksissäni aloittaa sarjan alusta. Ei hyvä idea lainkaan! Olen pahassa Borgen-koukussa.
Koska olen nähnyt sarjan yhden ainoan kerran vuosia sitten, en muista sen tarkkoja juonenkäänteitä tai yksityiskohtia. Tämä tietysti vain iskee koukkua syvemmälle. Ja ne hiton loisteliaat jaksot ovat vielä tunnin mittaisia!
Jeg har brug for hjælp.
2. Isn’t It Romantic (Netflix)
Romanttiset komedia = parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille = edelleen parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille samalla kun tekee mainittuja kliseitä = …. okei menin solmuun.
Rebel Wilsonin tähdittämä Isn’t It Romantic sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuun puolivälissä ja tuli kansainväliseen levitykseen tuoreeltaan Netflixin kautta.
En voi väittää, että olisin rakastanut elokuvaa yli kaiken, mutta kyllä puolitoista tuntia voi huonomminkin käyttää. Vaikka leffa parodioi romanttisia komedioita, se ei kuitenkaan missään vaiheessa heitä koko genreä rekan alle, pisteet siitä. Ja pisteet leffan tärkeästä sanomasta.
Omassa tapauksessani elokuvan juoni oli oikeastaan aika yhdentekevä, kaikkein hauskinta oli bongailla viittauksia rom com -klassikoihin.
Netflixistä löytyy muuten nyt myös Kuka sanoo tahdon? Siinä yksi niistä klassikoista, jotka saavat lämminhenkisiä kuitteja Isn’t It Romanticissa.
3. Little Fires Everywhere (Celeste Ng)
Kirjoitin joskus viime vuonna siitä, kuinka semihömppä kirjallisuus on parasta kirjallisuutta. Olen tätä mieltä edelleen.
Lainaan itseäni: ”Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut”.
Olen lukenut viime kuukausien aikana melko vähän, mutta yhden kirjan sain sentään kahlattua loppuun asti: Celeste Ng’n Little Fires Everywheren (2017). Mainiota semihömppää!
Kirja kertoo kahdesta perheestä ja yhdestä isosta salaisuudesta. Lue kirja ennen sarjaa; Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö Hello Sunshine on muokkaamassa Little Firesista minisarjaa Hululle. Roolitus on käsittääkseni vielä kesken, mutta pääosissa nähdään Reese ja Kerry Washington. Liekö tulossa Big Little Liesin kaltainen hitti?
Suosittelen muuten myös Celeste Ng’n esikoisteosta Everything I Never Told You (2014). Hyvää, joskin astetta synkempää semihömppää sekin.
Lue lisää: Hurraa-huuto semihömpälle kirjallisuudelle
4. Itävalta
Katsoin paljon hiihdon MM-kisoja. Dopeskandaalit ja Suomen suksifiaskot olivat tietysti kurjia juttuja, mutta ei keskitytä nyt niihin. Keskitytään kisojen isäntämaahan.
Koska hitto vie, kuinka paljon kisojen tuijottaminen on saanut minut haaveilemaan Itävallan alppimaisemista. Olen aina pitänyt itseäni meri-ihmisenä, mutta kyllä vuoristoissakin taitaa olla oma taikansa. Olisipa siistiä joskus päästä kiertelemään Keski-Eurooppaa. Nähdä Alpit, vierailla pienissä alppikylissä, vaellella ympäriinsä huikean kauniissa maisemissa, uida kirkkaissa vuoristojärvissä.
Pitää kai hakea luonto-kicksejä vaikka Nuuksiosta, ei ole alppiretkiä valitettavasti tiedossa.
5. Stadi vs. Lande (MTV)
Onko muka parempaa tv:n visailuohjelmaa kuin Stadi vs. Lande? Ei ole.
Jaakko Saariluoman ja Kalle Lambergin juontama tietokilpailu on täydellisen leppoisaa viihdettä. Ketään ei nolata ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Huonoa läppää, höpsöä huumoria ja rentoa meininkiä. Eikä katsojan tarvitse stressata kilpailijoiden puolesta, koska palkintona on ”vain” lomareissu, ei esimerkiksi suuri summa rahaa.
Sisareni on vakuuttunut, että meidän pitäisi hakea mukaan ohjelmaan. Ongelma on tämä: koska asumme kaikki (minä, siskoni ja ystävämme) Helsingissä, meidän pitäisi kai olla Stadin tiimi. Mutta kun oikeasti olemme kotkalaisia. Haittaako jos stadilaiset puhuu kotkaa? Saako junantuomat edustaa Stadia? Tai saataisiinko huijata asuinpaikkakuntamme kanssa ja muodostaa landen tiimi? Luulen että meidän menestysmahdollisuudet olisivat paremmat, jos voisimme vastata stadi-kysymyksiin.
6. Nostalgia!
Mennään ajassa taaksepäin, noin vuoteen 2000. Esiteini-ikäinen minä menee kirjastoon. Mitä hän sieltä lainaa? No ainakin Sweet Valley High’ta, Replicaa ja The Baby-Sitters Clubia. Siinä kolme kirjasarjaa, joita meitsi kantoi kirjastosta kotiin vuosituhannen vaihteessa.
Nostalgiaa rakastavassa sydämessäni läikähti iloisesti, kun luin Netflixin suunnitteluasteella olevasta uudesta The Baby-Sitters Club -sarjasta. Sarja lienee suunnattu lapsille ja nuorille (?), mutta ihan sama. Esiteini-minä on kovin riemuissaan :D Kirjoistahan tehtiin sarja jo 1990-luvulla, mutta se ei ole minulle tuttu.
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että nuo muutkin mainitsemani kirjasarjat voitaisiin päivittää 2010-luvun sarjaversioiksi. Kaikkien suosikkikaksoset Jessica ja Elizabeth Wakefield – ulkonäöltään kuin kaksi marjaa mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä! – kääntyisivät vallan mainiosti tällekin vuosikymmenelle (itse en ole nähnyt yhtään jaksoa ysärinä tehtyä sarjaa). Ja Amy Candlerista ja projekti kuunsirpistä sitä tarinaa riittäisikin. Se voisi olla vähän kuin lapsiystävällinen Orphan Black.
Toisaalta ehkä parempi, että kaikkea ei tungeta ruutuun. Lukeminen on hyvästä. Oletan, että Sweet Valley High’t ja Replicat ovat edelleen suosittuja kirjoja lasten parissa… onhan?
PS. Arvioni WordPressistä: hyvin pelittää! Tuli tekstin sekaan tuollainen kiva hymiö ja kaikkea! Pitää vielä treenata kaikkia muita kikkailuja.
Lue myös: Viime aikojen suosikkiasioita: seksivalistusta ja jatkuvaa kuolemaa
SEURAA BLOGIA: