Muuttaminen, paras tapa karkoittaa ystävät.

Viikonloppuna muutin parasta ystävääni opiskelijakämpästä seuraavaan kehitysmuotoon.

Muutto sujui rattoisasti, saavuin 45-minuuttia myöhässä, aivan järkyttävässä flunssassa uuteen kotiin ja kannoin pakettiautosta yhden lipaston asuntoon. Not bad. Sen lisäksi pääsin siivoamaan (pitäisi puhua varmaan syväpuhdistuksesta) keittiön kaappeja, jotka edellinen asukas oli ihanasti jättänyt aivan rupuisiksi <3! Tiedätte varmaan, pölyä ja keittiörasvaa ja lempparina, vanhoja kaurahiutaleita-jauhoissa-seassa-spagetinpaloja. Ja jauhomatoja. Ja muita ötököitä.

Nami nami.

Kynnet kärsien sitten jynssäsin ja annoin ajatusten virrata edellisiin muuttoihin joissa olen ollut mukana. Niitä oli kertynyt yllättävän monta.

Mieleenpainuvimpana oli tapaus jossa olimme isolla porukalla muuttamassa ystävääni S:ää ja tämän poikaystävää Kalliosta Pasilaan. 40:stä neliöstä 60:neen ja alkuperäisessä kämpässä oli jo sen 60 neliön edestä tavaraa.  Onneksi pariskunnalla oli paljon ystäviä jotka suostuivat ilmaisen ruoan ja juoman toivossa tulla auttamaan. Mielenenpainuvaksi tilanteesta teki se, että samalla kun epämääräinen ihmisjoukkio roudasi humanistipariskunnan tavaroita, ystäväni oli sopinut itselleen työvuoron koko päiväksi. Well played.

Kun puoliskoni muutti luokseni, olimme tehokkaita. Muutoporukkaan kuuluivat me, anoppikokelas ja tämän ”raksa”mies, joka johti meitä kuin työmiehiä konsanaan. Muuttaminen oli helppoa ja vaivatonta. Tavarat peräkärryyn ja autoon, ylimääräinen sohva ja työtuoli saatiin kaupattua Virolaisille työmiehille, jotka sattuivat sopivasti paikalle. Tavaroiden pakkaaminen ja purku oli tällä kertaa se raskaampi osuus. 

Vuosi sitten olin muuttamassa sisartani perheineen läheisestä lähiöstä Nurmijärvelle. Sanonpa vaan että kiesus, kuinka paljon nelihenkisellä lapsiperheellä oikein voi olla tavaraa 😀 Muuttoon meni valehtelmatta yli 12 tuntia. Aivot sai ripustaa koko päiväksi narikkaan ja keskittyä pelkkään pahvilaatikoiden purkamiseen ja tavaroiden asettelemiseen. Yhden laatikon tyhjennettyä löytyi aina uusi laatikko. 

Pari vuotta taakseppäin, kun puolisko asui opiskelijakämpässä ja muutti toiseen asuntoon (ei uskallettu muuttaa heti yhteen) niin olin mukana vaikka aamulla oli puhjennut VTI, eikä ollut antibiootteja. Onneksi oli sama miehitys kuin yllä, mutta silti ehkä yksi helvetillisimmistä kokemuksista, koskaan. Muuton jälkeen Jorvin päivystyksessä istuminen tuntui lottovoitolta. Odotellessa taisin syödä sitruunoita c-vitamiinin toivossa. 

Parin viikon päästä olisi luvassa seuraava muutto mihin olisi mahdollista osallistua.

Do not know if want. 

tl:dr; Muuttaminen nostaa karvat pystyyn. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *