Aloitetaan sillä että en ole lukenut kyseistä kirjasarjaa, saati katsonut kyseistä elokuvaa. Ei yksinkertaisesti nappaa, niinkin elitistimäisestä syystä kuin se, että koko roska perustuu fanfictioniin Twilightistä. Ei sillä etteikö bdsm-romaanit tai sarjakuvat kiinnostaisi, koska hei, kiinnostaa. Kieltäydyn lukemasta ja katsomasta, koska koen ajoittain ylemmyydentunnetta välttelemällä suuria hypetyksen aiheita ja olemalla ulkona. (Elitismin oireita). Ainut kosketukseni kirjaan tapahtui, kun selasin originaaliversiota kirjakaupan jonossa. Yhden sivun jälkeen teki mieli antaa itselle armolaukas kalloon, kieli oli aivan kauheaa. Meyerin opit oli selkeästi imetty ja viety astetta pidemmälle huononpaan suuntaan.
Erään tauon aikaisella kahvikeskusteulla käytiin keskustelua juurikin 50shades:ta. Jälkikäteen ajateltuna tajuan oman tahdittomuuteni. Keskusteluun osallistui viisi varsin simpsakkaa nuorta naista. Kaksi naisista on lukenut kirjan, kolme meistä ei.
Toinen naisista, J. pitää kirjaa loistavana, tarina kuulemma imaisee sisäänsä ja ensimmäisen kirjan jälkeen seksikohtauksien yli voi hypätä kätevästi, sillä ne kuulemma toistavat itseään. (Minä tyhmä kun luulin että ihmiset lukevat sitä juuri sen seksin takia?) Keskustelu eteni ja J:n mielestä kirja on oikeutetusti bestseller, parempaa kuin monet muut klassikot- tarina on niin koukuttava.
”Haluat lukea eteenpäin ja selvittää miksi se mies on niin kusipää.”
http://shiniez.deviantart.com/
Meinasin vetää kahvit tässä vaiheessa väärään kurkkuun. Hetken köhittyäni toistin J:n sanat ja kysin oliko hän tosissaan. Pitikö hän oikeasti kirjoja niin hyvinä? Tätä seurasi se tahditon väittely minun puoleltani. Paasasin turhankin tosissani mm. siitä, miten hirveää se on, että nykyään moinen moska myy. Miksi aivoja oikeasti hapotetaan huonolla tekstillä? Miksi ei luoeta oikeasti hyviä kirjoja, kuten vaikka John Irwingin tuotantoa. Nyt jälkeenpäin hävettää oma elitistiys ja tuominta. Sillä mitä väliä sillä on mitä kukin lukee? Ei se ole minulta pois.
Rehellisesti, eniten koko kirjasarjassa ärsyttää se, että noinkin huonolla setillä pystyy nousemaan bestsellerien kärkeen, samalla kun hyvät kirjat jää julkaisematta. Porno myy, mutta minkäs teet. Eräs Singaporelainen bloggari arvosteli 50shades:ia hyvin. Niihin ei pidä suhtautua laatukirjoina, vaan naisten pornona. Ja pornona se kuulemma menettelee. Eipä taida olla jyystöpornoakaan olla juonella pahemmin pilattu? Pizzakuski saapuu ovelle… Sisarukset menevät ampumaan savikiekkoja…Duunari remontoi kotia…
Hopeareunus tästä kirjasarjasta omalla kohdalla löytyi seuraavan linkin takaa. Itse nauroin kyyneleet silmissä ja ääneen. http://www.buzzfeed.com/scottybryan/i-read-the-new-50-shades-book-and-it-is-absolutely-batshit#.jme5P591k
Keskustelun jälkeen teki kuitenkin mieli kertoa, että jos bdsm kiinnostaa ja haluaa oikeasti hyvän tarinan, niin syöttäisi vain suoraan googleen hakusanan ”Sunstone” ja nauttisi seuraavista tunneista, jonka jälkeen voi liittyä jatkoa odottavien ryhmään. Pidin kuitenkin suuni, koska en kehdannut kertoa löydöstäni. Mikä on sääli, sillä Sunstone on oikeasti hyvä tarina, kauniisti kirjoitettu ja ennen kaikkea piirretty. Juoni kulkee kuin juna, ainoastaan julkaisussa on VR:n kaltaisia myöhästymisiä. Hahmoissa on syvyyttä, huumoria ja inhimillisyyttä. Oikeita ongelmia ja itsetutkiskelua. Ja jos sarjakuvan saamiin palautteisiin ja arvosteluihin on uskomista, se kuvaa bdsm-suhdetta loistavasti, etenkin luottamuspuolta ja sen todellista merkitystä bdsm-suhteessa.
Miksi sitten en kehdannut siitä kertoa?
tl;dr: Ditch 50Shades, read Sunstone.
ps. Kaksi ystävääni kävivät katsomassa elokuvan sen ilmestymisen jälkeen ja kysyivät minuakin mukaansa. Kieltäydyin. Elokuvan kestettyä 5 minuuttia whatsapp lauloi: ”teit elämäsi parhaan päätöksen.”
