No miltä se opiskelu nyt sitten maistuu?

Itseasiassa ai-van sai-raan hy-väl-tä! 

Palaan tänne linjoille huomattavan pitkän tauon jälkeen ja mulla oli ajatuksena vähän avata teille mitä tapahtuu, miten menee, olenko mä vielä hengissä ja noin.

Oon tosiaan aloittanut kulttuurituottaja opinnot Humakissa syksyllä -22. Vauhti on ollut todellakin päätä huimaavaa ja ensialkuun tuntui siltä, etten koskaan tule saamaan koppia opinnoista.Ensimmäisillä lähipäivillä tuli aivan valtava määrä infoa ja koin sitä kuuluisaa infoähkyä. Mikä hoodle? Mikä peppi? Minne kursseille mun nyt kannattaa ilmoittautua? YTHS maksu? Oppari? Suuntautumisvaihtoehdot? AUTTAKAA NYT HEMMETTI JOKU! Onneksi… siis onneksi, meidät muodostettiin lähipäivillä ryhmiin, joista tuli sittemmin meidän kotiryhmät. Onneksi miksi? No ensinnäkin siksi, että meidän kotiryhmästä on ollut aivan järjettömän iso apu ainakin mulle itselleni.On ollut niin helpottavaa saada jakaa ajatuksia tyyppien kanssa, jotka on aika pitkälti samassa tilanteessa missä itse on. Ja, jos joskus ei ole itse jotain tiennyt, tai tarvinnut apua missä tahansa, on kotiryhmästä aina löytynyt jeesiä! Opti22 <3

Mutta tosiaan opiskelusta lähtien kaikki oli niin uutta. Edellisestä tutkinnosta oli kuitenkin aikaa sellaiset ömmm.. mitähän sanoisin etten valehtele… noin viitisen vuotta. Valmistuin sillon Omniasta merkonomiksi. Merkonomi opinnot oli mulle sellainen eräänlainen ponnahduslauta näihin opintoihin. Ja hei, minähän sinnikkäänä hain parikin kertaa tähän kouluun ja juuri kyseiseen tutkintoon opiskelijaksi…! Ensimmäisellä kerralla jäi 0,5 pistettä vajaaksi sisäänpääsystä ja nyt viimeisimmällä kerralla onnistuin pääsemään ”heittämällä”sisään, hurraa.

Nyt kun opiskelua on takana jo jonkin aikaa, olo on huomattavasti huojentuneempi kaikkien perus asioiden suhteen. Joskin välillä koen, että siihen on toooodella hankala keskittyä, sillä opinnot on 100% etänä (niin halutessaan) ja tällaiselle levottomalle sielulle tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa keskittää se focus yhteen asiaan. Esimerkki. Yhtenä päivänä aivan ”sattumanvaraisesti” ajelehdin keittiöön työkalut kädessä ja aloin purkamaan vanhaa koristekiviseinää pois… yeeep u know me right?

No mitä se opiskelu sitten on tähän asti sisältänyt ja mitä kaikkea oon päässyt puuhastelemaan?

Pakko sanoa, että olin ihan todella yllättynyt siitä miten nopeasti tartutaan ihan konkreettisiin toimiin. Kulttuurituotannon perusteet kurssilla ajattelin, että ei hitto, ei tästä tule yhtään mitään, koska en oikeesti osaa vielä yhtään mitään. Toisin kävi ja nappasin ekasta oikeesta projektista vitosen! Siis ihan hullua, minä, joka en vielä pari kuukautta taaksepäin ymmärtänyt miten esim. lukkarikonetta käytetään ja, joka oli ilmoittautunut kaksi kertaa kurssille, johon meidät oltiin jo ennen opintojen alkamista ilmoitettu, sain ekasta projektista parhaimman mahdollisen arvosanan! Voitteko kuvitella? En minäkään.

Projektiin kuului mm. tuottaa ja suunnitella sisältöä @boxingnightsavonlinna Instagram tilille ja Fight Nightin Facebook sivulle. Sivustoilla jaoin myös erilaisia tiedotteita ja haastatteluja tulevan ammatinyrkkeilyillan ottelijoista.

Projektin edetessä, sain mielestäni sopivan määrän lisätehtäviä, vastuuta ja erityisesti tykkäsin siitä, että sain mahdollisuuden käyttää omaa luovuutta sisältöjen suhteen. Projektin aikana seurasin tarkkaan Instagramin ja Facebookin kävijämääriä, klikkauksia, sitoutuneisuutta, julkaisujen kannattavuutta ja hyödynsin erilaisia ammattilaisen hallintapaneelin tarjoamia mittareita monipuolisesti. Erityisesti materiaalia julkaistaessa, kiinnitin huomiota kellonaikoihin ja päiviin, jotta julkaisut saisivat parhaiten näkyvyyttä. Ja koska Facebook ja Instagram on täynnä erilaisia mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisia sisältöjä, koin, että tarkkailemalla aikaa, jolloin käyttäjät ovat aktiivisimmillaan somessa, oli merkittävässä roolissa julkaisujen näkyvyyden kannalta.

Yksityiskohtiin sen enempää menemättä, on pakko vielä sanoa, että itse ilta oli mielestäni huikea ja saimmepas laitettua pienen livelähetyksenkin otteluista ja niiden väliajoista tulille Facebookissa. Illan kirjaimellisesti kruunasi junttidiskon kuningas Frederik, joka showllaan sai daamit nousemaan ihan kehään asti!

Jos pikkulinnut ovat laulaneet totuudenmukaisesti, tullaan Savonlinnassa järjestämään uudestaan kesällä ammattinyrkkeilyilta! Tähän tulevaan tapahtumaan mulla olis nyt työn alla toteuttaa viestintäsuunnitelma osana viestinnän ja kommunikaatio-osaamisen kurssia. Tämäkin on oikeasti ihan hur-jan mielenkiintoista ja omalla tavalla vähän jännittää alkaa tätä työstämään, sillä mulla ei ole vielä ihan hirveästi kokemusta tällaisesta viestinnän maailmasta. Kurssi on tosin antanut hyvät valmiudet lähteä toteuttamaan viestintäsuunnitelmaa kyseiseen tapahtumaan ja uskoisin, että tämäkin saadaan jokseenkin kunniallisesti maaliin.

Että ei muuta kun tsemppiä vaan mulle yhdeksän meneillä olevan kurssin kanssa! Voin jatkaa teidän halutessa tänne päivittelyä, kun olen mahdollisesti burnoutin partaalla.

P.S blogikirjoitus ei ole mainos (varsinkaan maksettu sellainen) tapahtumasta tai koulusta, vaan kirjoitin tämänkin tekstin osana viestinnän- ja kommunikaatio-osaamisen kurssia.

Olipa kiva pitkästä aikaa kirjoitella, mukavia talvikauden loppuja itse kullekin, toverillisesti ”palataan astialle”! Kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

-Julia

Puheenaiheet Oma elämä Tapahtumat ja juhlat Opiskelu

Tunteet ja niiden käsitteleminen

Luottamus…äh.

Kirjotan nyt kolmatta kertaa aloitusta tälle postaukselle.

Mulla oli valmiiksi mietitty hyvä kirjoitus tästä aiheesta, mutta nytkun aloin kirjottamaan niin pää lyö ihan tyhjää.

Mun ajatukset on aivan sekasin.

Kaks päivää on mennyt sellaisessa sumussa etten oikeen itsekkään tajua, että mitä tässä oikein tapahtuu, miten tästä eteenpäin, mitä mun tulisi ajatella, miten mun tulisi asennoitua, tulisiko mun ymmärtää vai olla ymmärtämättä? Miten voin antaa anteeksi tai unohtaa? Miten voin luottaa tai miten voin rakentaa luottamuksen uudestaan? Onko mulla oikeus olla loukkaantunut? Voinko vaan maata sängyssä liikkumattomana koko loppuelämäni?

Jos joku vaan vois antaa mulle valmiit vastaukset niin ai että. Olisin onnellinen. Tai en ehkä onnellinen mutta tää omien ajatusten kanssa painiminen alkaa tuntua niin turhauttavalta. En haluais eristäytyä muusta maailmasta oman mieleni syövereihin ja kuitenkin se on se mitä teen kokoajan.

Oon lukenut miljoona artikkelia, selannut keskustelupalstoja ja kuluttanut mun peukalot verille etsiessäni vastausta erinäisistä kanavista.

Vastauksia kyllä löytyy mutta miks ihmeessä teen tästä itelleni isomman mörön? Minkä takia on pakko saada joku konkreettinen syy tapahtuneelle? Ei se sitä tilannetta helpota, saa tehtyä tekemättömäksi tai muuta asiaa millään tavalla. Aika parantaa ja näyttää, tiedän…

Perjantaina en tehnyt muuta kun poltin röökiä ja vedin varmaan 5 pannullista kahvia. Illalla taisin syödä yhden palan appelsiinia. Sydänsurut ei ainakaan pääse lihottamaan, en oo tunne syöjä vaan tunne polttaja.

Pari hassua tuntia unta kalloon ja herään hiestä märkänä kun painajaiset ei jätä rauhaan. Aamulla freesinä ylös sängystä polttamaan vähän lisää röökiä ja juomaan kahvia. #healthylife

Miten jengi käsittelee omia tunteitaan? Mä en selvästi ainakaan osaa ottaa tätä asennetta mistä vouhkataan joka ikisessä paikassa; ”keksi paljon tekemistä niin tapahtuneen ajattelulle jää vähemmän tilaa”, fuck it. Miten se muuttaa sitä että joka ikisestä pienestä asiasta tulee mieleen nää asiat.

Eilen katoin ikkunasta sadetta ja pihan puita *pam* se ajatus tapahtuneesta oli taas mun pään sisällä. Niinku mitä helv****ä.

Voinko vaan laittaa itteni offline tilaan viikoks tai kahdeks? Voinko nukkua muumien talviunet kesällä?

Mietin jo jonkin aikaa, että olisko mahdollista kirjoittaa blogia nimettömänä niin, että sais suoltaa kaiken pihalle ilman että kukaan sais tietää kenestä on kyse. Oon huomannut, että tällä kirjoittamisella on erittäin positiivinen vaikutus muhun, vaikkei tyyli ja asiat olekaan sellaisia mistä kaikki tänä päivänä on kiinnostuneita.

Teen tätä itselleni ja ehkä joku voi omalta osaltaan joskus samaistua näihin juttuihin.

Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia jos joku on joskus pettänyt teidän luottamuksen ja miten olette päässeet siitä yli vai oletteko päässeet yli? Onko se jäänyt kalvamaan? Oletteko tulevaisuudessa varauksellisempia? Oletteko antaneet uusia mahdollisuuksia ja jos olette niin onko uudet mahdollisuudet tuottaneet hedelmää?

Aihe on vapaa.

Tiedän kyllä, että nää asiat on vaan käsiteltävä ja on ryvettävä siinä huonossa olossa ennen kun maailma alkaa näyttää taas valoisammalta paikalta.

Näihin syvällisiin ajatuksiin ja pilviseen päivään.

(Huomasin muuten just että aivan vahingossa päädyin taas kirjoittamaan sunnuntaina).

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään