Minäminäminä

Tajusin tässä päiväkahvia juodessani etten oo tehnyt minkään näköistä ns. ”esitelmää” itsestäni. Aloitin koko kirjoittamisen suhteellisen raskaalla tekstillä ja super angstilla. 

Musta on ollut yllättävän virkistävää kirjoitella tänne, toimikoot tää nyt sitten jonkin sortin päiväkirjana mulle. 

Oon aina tykänny kirjottamisesta ja oon omasta mielestäni ihan hyväkin siinä. Jokseenkin sivistymätön tyyli toki, kun kaikki hienot sivistyssanat jää lipaston laatikkoon. Selkeetä ja rentoa on mun mielestä mukavempaa lukea.

Ei musta käsikirjottajaa tai kirjailijaa tulis, koska ajatukset ei aina meinaa pysyä kasassa tai se punanen lanka saattaa välillä hävitä. Langan päätä sitte etitään kissojen ja koirien kanssa ja kun hetkellisesti muistan mistä mun piti kirjoittaa niin en enään jaksakkaan palata samaan aiheeseen. Aavikkopallosta vessapaperiin sväärillä mennään. 

Anyway (huomaatteko kun se tapahtu taas?)! 

Monen mutkan kautta on tultu tähän pisteeseen. Oon toimistorottana nykyään. Monta vuotta tuli tehtyä kapakkahommia ja sieltä ainakin lehmän hermot sain. Vähättelemättä tietenkään kaikkia kuultuja elämänviisauksia. 

Oon ehtinyt opiskelemaan vaatetusalaa, parturi-kampaaja puolta ja liiketaloutta. Liiketalouden opinnoista valmistuinkin. Mulla on ollu aina haasteita pysyä yhdessä samassa tehtävässä, kaipaan jatkuvasti elämääni jotain muutosta, oli sitten kyse sisustuksesta, duunista, harrastuksesta tai asunnosta u name it. 

Välillä hurahdan johonki tiettyyn asiaan ja kiinnostus lopahtaaki sitte alta aika yksikön. 

Oon todella ihmeissäni siitä, että mua on nyt jo pidemmän aikaa kiinnostanut media-ala ja oikeestaan joka ikinen alalaji mitä siihen kuuluukaan. Joskus junnuna ajattelin että ei hitto mähän voisin hyvin olla jossain mainostoimistossa duunissa, kun mun pää tursuaa jatkuvasti jotain uusia ajatuksia ja ideoita. Yhdessä vaiheessa mun eksän kanssa pidettiin skabaa kuinka monta mainosta muistetaan ulkoa kun pidetään silmät kiinni ja kuunnellaan ensimmäisen kolme sekunttia mainoksen musiikista tms (tyhmää eikö?). Mutta siis oikeasti mä muistin joka ikisen mainoksen :D Liekö sitte vaan kattonu liikaa telkkaria u never know. 

Nojoo tää nyt lähti taas ihan käsistä… Jokatapauksessa aion siis hakea nyt tulevassa yhteishaussa ammattikorkeeseen. Unelma ois siis valmistua medianomiksi. Ja nyt ennenku joku lynttää tän ajatuksen niin tiedän kyllä, että työpaikat sillä alalla on kiven alla. Täytyy olla siis vaan yksinkertasesti paras tai ainaki yrittää parhaansa. 

Se myös vähän mietityttää, että miten ihmeessä mä saisin mun kaikki energiat ja huomion keskitettyä opiskeluun. Meillä meinaan asustaa kohta 5-vuotias täystuho (nimeltään Pilvi) ja sitäkin tuhoisampi Alma koira, joka on viiden kuukauden iässä. Sitte on vielä toi yks aikuinen tossa kyljessä, joka ei onneks sotke yhtä paljon ku nää kaks muuta, mutta toki sillekkin on kiva jakaa huomiotaan välillä (ainakin korjaamalla sen karkkipaperit yöpöydältä). No aika näyttää. 

Ja mitä nyt jäi kertomatta itestäni niin mulla on paljon tatuointeja, osa erittäin pieleen menneitä joita hyvä ystäväni on ajansaatossa saanut korjailla ja osa hienoja. Mummu aina paheksuu mun tatuointeja ja luuli yhdessä vaiheessa, että kuulun moottoripyöräjengiin, kun mulla on niitä niin paljon.  

Meikkaan todella harvoin. Laitan usein ihmisten hiuksia, mutta omilleni en tee mitään. Oon siivousnarkkari niinku aikaisemmassa blogitekstissäni asiasta mainitsinkin. Oon ylisosiaalinen pikkumyy, joka voi puhua sukkaparille vaikka tunnin jos ei muuta tähdellisempää seuraa just sillä hetkellä satu olemaan paikalla. Omasta mielestäni oon äärettömän hauska (onko tämä itsekehuskelu ja itsevarmuus narsismia?) ja vain tietynlainen huumori kolahtaa muhun. 

Ja tässä vielä kuva musta niin tiedätte minkälainen lyyli täällä avautuu päivästä toiseen!