Sunnuntai

Viikko meni ihan äärettömän nopeesti ja huomenna pitäis sit taas mennä töihin. 

Perjantaina jouduin lähtemään kesken työpäivän kotiin järkyttävän hedarin ja flunssasuuden takia. Päänsärkyjä on ollu viime aikoina huomattavan paljon, joten pohjustan tätä tarinaa hieman.

Tossa kolmisen kuukautta sitte ajelin autoa ja ihan out of a blue näkökenttä puolittu, siis ihanku oikee puoli näkökentästä olis blurrattu. Sitä kesti sellasen vartin ajan ja ajattelin et okei ei tää nyt mitään sen kummempaa voi olla. Mitänyt noi hedarit jotka oli normaaleja haastavampia ku yleensä, buranalla kuitenki selätetty. 

Noh meni aikaa ja aina välillä se näkökenttä tykkäs sumentua. Viime sunnuntaina oltiin mun äidillä ja me sitte juteltiin tästä aiheesta. Jokainen sen tietää miten äiti vastaa tällaisiin uutisiin ja tietenkin kehotti mua käymään lääkärissä. Istuttiin sohvalla, juotiin kahvia ja naurettiin meidän mielettömän hauskoille jutuille. Sitte ihan yhtäkkiä taas sumentu näkökenttä, yritin lukea mutten ymmärtäny sanojen merkitystä. Yritin puhua ja päässäni tiesin mitä asiaa tai esinettä tarkotan, mutten osannu muodostaa sanoja tai lauseita. Sydän alko hakkaamaan ja ajattelin, että okei onneks mulla on henkivakuutus, koska nyt mä ihan varmasti kuolen sydäriin tai vaihtoehtoisesti mulla on aivoveritulppa. (Ei yhtään yliampuvaa eihän?) 

Tätä kesti ehkä tunnin ja sen jälkeen alko aivan jäätävä päänsärky, sellanen mitä mulla ei oo ollu koskaan ennen. Muistelin siinä päänsäryn lomassa kun faija muutamaa viikkoa aikasemmin kerto sen ekasta migreenikohtauksesta. Ei saa kun hyviä geenejä nyt sitten tästä riemusta kiittää. Eihän tässä jo valmiiks maanantaikappaleita ollakkaan. No päänsärky sitte luojan kiitos meni ohi sellasessa noin kuudessa tunnissa.

Maanantaina varasin ajan lääkärille. Musta on välillä aika kauhistuttavaa miten jotkut lääkärit puhuu suhteellisen tökerösti, meinaan siis sitä, että asiat ilmaistaan maallikolle vähän pelottavasta näkökulmasta. Ihana lääkäri ei siinä, mutta kun alettiin näitä oireita analysoimaan niin vanhempi herra mulle sanoi, että nämä eivät kyllä migreenin oireita ole kun jokakerta ei päänsärkyä näkökentän puolittumisen yhteydessä tule, että kyllä sinut on nyt lähetettävä neurologille tutkituttavaksi. Parempi siis tietenkin, että asia tutkitaan perinpohjaisesti. Kuumottihan se toki mutta aina mulla on jotain vikaa päässä ollut ni ei se aivovamma enään paljoa vaakakupissa paina.

Kävin sitte tosiaan siellä neurologilla perjantaina ja migreenihän se on. Jälleen kerran kiitos geenit. Sain styrkemmat lääkkeet kohtauksia varten ja nyt sitte vaan jatketaan nuorallatanssia samalla tavalla kun näiden muidenkin sairauksien kanssa *thumbs up*. Miten muut migreenipotilaat ootte pärjäilleet? Meinaan mullahan tää on varmasti vasta alkusoittoa. 

No mutta se siitä sairaskertomuksesta, pääsääntöisesti ihan mukiin menevä viikko, mitä nyt koira oksensi eilen autoon kaks kertaa ja mulla auton sisäpesu tiedossa.

Mietin myös, että mitäköhän se Pilvi on kerenny touhuta kun on ollu viikonlopun poissa. Viime sunnuntaina se aamupäivän aikana kävi eväsretkellä, ruokakaupassa, rakentsi oman kodin, tarjoili omassa ravintolassaan ruokaa ja yllätti positiivisesti sillä, että oli saanut vaatteet puettua päälle vaikka silloin taisin mainita asiasta kolme tuntia aikaisemmin. 

Nyt sitte sunnuntain kunniaksi koneellinen pyykkiä pesuun, joka on pyöriny jo kolme kertaa kun ne aina jostain syystä sinne unohtuu. 

Eipä muutaku mukavaa päivää ja ottakaahan yhtä rennosti kun meidän Alma <3

17FB9104-F95E-4D99-B35F-FCAA7408BAD5.jpeg

59BB31E9-475A-49E2-B21C-63CC7612A84E.jpeg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *