Ystävänpäivän jälkipyykit

Erään kirjoituksen luettuani syvennyin ajattelemaan aihetta ystävyys. Mitä ystävyys merkitsee, mitä ystävyyteen kuuluu, mitä voi kutsua oikeaksi ystävyydeksi ja mitä ei. 

Ystävyys on monia pieniä asioita, ei vaan niitä, että lähetetään kopioitu ”hyvää ystävänpäivää” viesti jokaiselle yhteystiedolle, joka puhelimesta löytyy. 

Mulla itsellä on kourallinen hyviä ystäviä, osa uusia tuttavuuksia ja osa näitä ikuisuus ystäviä jotka oon tuntenut jo vuosia. 

No mitä nää suhteet sitten merkitsee mulle. Ne merkitsee itseasiassa kaikkea, en mä osaisi elää ilman ystäviä. Oli sitten hyvä tai huono päivä, ystävän kanssa voi jakaa kaiken.

Ystävä ei tuomitse vaan antaa neuvoja ongelman tai tilanteen ratkaisemiseksi. Ystävä kuuntelee, ei pidä toissijaisena tai itsestäänselvyytenä. Ystävä ei hylkää pahan paikan tullen vaan seisoo rinnalla tuli mitä tahansa. Todellinen ystävä ei käännä selkäänsä kun mielipiteitä jaellaan. 

Ystävyyshän on tietyllä tavalla kun parisuhde. Tiedetään ja tiedostetaan toisen hyvät ja huonot puolet, ollaan yhdessä valmiita panostamaan ystävyyden toimivuuteen. Yksipuolinen ystävyyshän ei ole edes mahdollista. Tangoon tarvitaan aina kaksi ja kaksin aina kaunihimpi eikö vaan? 

Ystävyyden ei tarvitse olla aina ruusuilla tanssimista. Siihen kuuluu erimielisyyksiä, riitoja, mielensäpahoittamista. Eriasia on se miten konflikteja käsitellään, onko valmis tulemaan vastaan puoliväliin, nöyrtymään ja hyväksymään ystävän sellaisena kun hän on. 

Ystävyyden tulee olla suorapuheista ja aika ajoittain myös kaunisteltua totuutta. Jokaisesta epäkohdasta ei tarvitse huomauttaa, mutta tarpeen tullen ollaan valmiita keskustelemaan toista kunnioittaen ja arvostaen. 

Jokainen syyllistyy joskus juoruiluun, toisten arvostelemiseen tai pahan puhumiseen. Ihminen on erehtyväinen, tekee monia virheitä ja vääriä valintoja usein elämänsä aikana. Vihaisena saattaa sanoa ja tehdä asioita joita ei oikeasti tarkoita, eihän kukaan joka oikeasti jostain välittää halua tahallaan loukata tai satuttaa. Vihaisuus siis pohjautuu aina jostain muusta tunteesta. Sen takana voi olla esimerkiksi pettymystä tai surua.

Mutta miten ystävyys toimii tällaisissa tilanteissa? Annetaanko ystävälle anteeksi tehdyt virheet? Ymmärretäänkö ystävän erehtyväisyys? Ja ollaanko aidosti oikeasti valmiita tekemään töitä ystävyyssuhteen säilyttämiseksi?