Lapsuuden haavat
Olen huomannut, että kaikilla treffeillä puhutaan samoista asioista.Tietysti käydään läpi viimeisimmän suhteen päättyminen, syy ja päättymisajankohta. Yritetään ottaa selville, milloin henkilö on viimeksi ollut sukupuoliyhteydessä.
Mutta hirveän paljon puhutaan lapsuudesta. Ennen kaikkea lapsuuden vääryyksistä ja koulukiusaamisesta. Yli puolet tapaamistani miehistä on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kyllä se jättää jäljet.
Rakkaus ja sen tavoittelu avaa haavat ja antaa mahdollisuuden jonkinlaisen parantumiseen. Tai ainakin voi hakea tasoitusta. Jos jota kuta on pienenä ressukkana riepoteltu, nyt isona pomona hän antaa totisesti takaisin.
Minuahan ei kiusattu koulussa. Kiusasin itse lievästi opettajan suosikkeja sen jälkeen, kun opettaja oli nöyryyttänyt minua alaluokilla koko luokan edessä. Tapasin tässä yhden erinomaisen johtajamiehen, joka oli opettajien lapsi isänsä luokalla, äitipuolikin oli opettaja samassa koulussa.
Häntä oli kiusattu koulussa törkeästi, vuosia. Se veti hiljaiseksi. Mies oli nyt todella itsekäs, tiukka ja vaativa, ainakin minusta tuntui. Hänellä kävi filippiiniläinen palvelija(tar), joka siivosi, silitti huonosti ja täytti ja tyhjensi astianpesukoneen.
Mies ei suostunut tyhjentämään itse tiskikonetta eikä laittamaan edes roskia roskikseen, koska hänelle oltiin oltu niin paskoja. Häntä piti palvella, häntä piti hemmotella.
Olisin voinut olla hänelle paljon lempeämpi ja ystävällisempi. Mutta olin vain hermostunut, salaperäinen ja pikkuisen tyly. Miksi ihmeessä, mitä pieni ystävällisyys maksaisi minulle?
Ei tässä iässä salaperäisyydellä voiteta enää mitään. Vastaan kaikkeen kyllä ja annan ilmaiseksi.
Vai tarvitseeko minun ryhtyä auttajaksi?