Hupu, Tupu ja Lupu

Ajattelin teille hiukan kertoa minun ihanasta kolmikostani eli minun lapsistani. Hassua ylipäätänsä ajatella, että minulla on kolme lasta. Haaveilin nuorempana ehkä yhdestä maksimissaan kahdesta lapsesta. Enkä nuorempana nähnyt itseäni mitenkään äitinä tai ainakaan sellaisena ”perinteisenä äitinä”. Näin kaksosten myötä olen saanut yhden bonuksena ja hyvä niin, kolme lasta on sopiva määrä. Toki jos Töyhtiäinen eläisi, tilanne voisi olla toinen, mutta sitä en ala nyt analysoimaan. Nyt haluan kertoa tästä kolmikosta.

Töyhtiäinen: Minun esikoiseni, minun tieni äitiyteen. Häneen sain tutustua 1,5kk, joten osittain nämä asiat ovat minun mielikuviani hänestä. Töyhtiäistä parhaiten kuvaa taistelutahtoinen ihme, kuinka paljon pienessä ihmisessä voi olla elämänhalua. Minä tulin, koin, näin ja annoin, elämäni oli kokonainen. Koen, että Töyhtiäisessä oli myös paljon viisautta, sellaista hiljaista viisautta mitä hän jakoi ympärilleen. Sellaista viisautta mitä kaikki ei saavuta koko elämänsä aikana. Hän oli herkkä runotyttömäinen, joka kasvaessaan olisi saanut ruskeat silmät ja kiharat pitkät hiukset. Hän oli rauhallinen, hiukan ehkä mietteliäs, joka katseli maailmaa hiukan ihmeissään. Ehkä hän ihmetteli miljoonia johtoja, ääniä ja ihmisiä ympärillään. Hänestä olisi sitä myöten kasvanut varmasti myös sosiaalinen lapsi, joka ei pienestä hätkähdä. Hän on ainutlaatuinen, hän on minun esikoiseni.

Hosuli: Minun keskimmäiseni, minun ainoa poika. Häneen ja pikkusiskoon olen saanut tutustua kohta 8kk. Hän on porukan rämäpää, mutta samalla hyvin herkkä mammanpoika. Tykkää hymyillä ja nauraa, mutta kiihtyy myös nollasta sataan ja satasesta nollaan hyvin nopeasti. Tästä pojasta kaikki missä olisi vauhtia olisi mukavaa, eritoten jos hän saa olla show’n tähti. Hurmaava pikkuherra, joka tekee ennen, kun ajattelee. Tykkäisi enemmin leikkiä aikuisten kanssa, kun esimerkiksi siskonsa. Tulevaisuudessa hänen perässään on varmasti vaikea pysyä, luultavasti tulee keksimään hölmöyksiä, joihin siskonsa voi houkutella. Hän on ainutlaatuinen, hän on minun keskimmäiseni.

Sosuli: Minun kuopukseni, minun viimeinen timantti äitiydenkruunussa. Hän on päättäväinen pienineiti, joka tietää mitä haluaa ja sen myös tekee. Rauhallinen, mutta äänekäs ja ilmoittaa kovasti jos jokin hätänä. Maailma on hänelle avoin, jota on kiva tutkia ja ihmetellä. Hymyilee harkitusti ja valituille henkilöille, mutta sitten kun hymyilee tai nauraa tekee sen antaumuksella. Hän yllättää aina uusilla opituilla asioilla, hauskat äänet ja maneerit ovat hänen erityisalaansa. Yrittää houkutella veljensä leikkiin, mutta aina ei yhteisymmärrys säily. Hän on isosiskonsa kanssa mietteliästä sorttia, sanoisin jopa filosofin ainesta. Tykkää touhuta omia juttuja, häneltä ei puutu mielikuvitusta. Hän on ainutlaatuinen, hän on minun kuopukseni.